Kapteeni Benjamin L. Willard (Martin Sheen) saa kenraaliluutnantti R. Cormanilta (G. D. Spradlin) tehtäväksi murhata eversti Walter E. Kurtzin (Marlon Brando), joka on raporttien perusteella seonnut Vietnamin sodan aikana ja tappaa armotta sekä sotilaita että siviilejä. Willard lähtee matkakumppaniensa kanssa veneellä kohti Kurtzia, mutta matkalla Willard ja elokuvan katsoja näkevät miten hulluksi sota todella tekee ihmiset…
Ilmestyskirja tosiaan sijoittuu Vietnamin sotaan ja keskittyy vähemmän sodan yksityiskohtien näyttämiseen (toki itse sotaa ja taisteluakin kohtalaisen paljon elokuvassa nähdään) vaan enemmän siihen miten sota vaikuttaa ihmisiin ja sodasta selviäminen suhteellisen hyvinvoivana vaatii jonkinlaista hulluutta (mitä ilmentää elokuvan aikana hyvin Robert Duvallin loistava roolisuoritus everstiluutlantti William “Bill” Kilgorena). Tässä elokuva onnistuu mielestäni vallan erinomaisesti.
Ilmestyskirja Nyt on tunnelmaltaan samaan aikaan hyvin kiehtova ja ajoittain (elokuvaan sopivalla tavalla) ahdistava, kuitenkin niin että tietty inhimillisyys siinä säilyy. Tylsiä hetkiä ei elokuvan aikana tule vaan alusta loppuun suurella jännityksellä ja mielenkiinnolla joka kerta elokuvan katson alusta loppuun. Iso plussa myös siitä että vaikka elokuva on monella tapaa hyvin synkkä ja ihmisen hulluutta näytetään paljon, missään vaiheessa näitä ei vedetä överiksi vaan kaikki elokuvan tapahtumien ja hahmojen hulluus tuntuu hyvin uskottavalta. Katsojana en hetkeään epäile etteikö lähes kuka vain jollain tasolla ainakin sekoaisi jos joutuisi samanlaisessa sota-helvetissä olemaan kuin missä Ilmestyskirja nyt-elokuvan hahmot.
Francis Ford Coppolan ohjaus on tässä elokuvassa aivan yhtä hyvää kuin Kummisetä-elokuvissa. Elokuvan leikkaukset, musiikki, näyttelijäsuoritukset ja juuri sopiva tasapaino “toimintakohtausten” ja muiden tapahtumien välillä eivät vain toimi yhdessä moitteettomasti vaan muodostavat vahvan kokonaisuuden joka on enemmän kuin osiensa summa. Musiikkiin liittyen voisin mainita eeppisen helikopterien lentokohtauksen missä kaunis klassinen musiikki soi samalla.
Martin Sheen tekee loistavaa työtä esittäen elokuvan päähenkilöä Benjamin L. Willardia. Erityisesti Sheenin hahmon kerronta sodan tapahtumista ja eversti Kurtzista, puhumattamaan tämän unohtumattomasta dialogista eversti Kurtzin välillä, jäävät väkisinkin mieleen. Sheenin roolisuorituksen ja toki myös hyvän käsikirjoituksen ansiosta tämän hahmossa ilmenee samaan aikaan tietty mentaalinen vahvuus ja inhimillinen hauraus. Elokuvan alkupuolella korostetaan tämän haurautta mitä on sodasta saanut, elokuvan edetessä kentien enemmän vahvuutta ja sitten elokuvan lopussa hahmo vaikuttaa samaan aikaan tietyllä tapaa vahvalta että sitäkin rikkinäisemmältä, menettämättä kuitenkaan täysin moraalitajuaan.
Marlon Brando tekee kenties yhden koko elokuvahistorian parhaimmista roolisuorituksesta eversti Kurtzina. Aina kun Brando avaa suunsa, ei voi olla kuuntelematta antaumuksella tämän sanoja ja dialogia. Kurtzista välittyy samaan aikaan julmuus ja tietynlainen moraali (esimerkiksi kohtauksessa missä Kurtz sanoo Martin Sheenin hahmolle että tämä voi tappaa hänet ja se on oikeutettua, mutta hänellä ei sen sijaan ole oikeutta tuomita Kurtzia). Jeesukseen uskovana kristittynä Kurtzin mietteet siitä, miten (ehkä hieman dramaattisesti sanottuna) paha pitää pysäyttää mutta ihminen ei saa tätä pahaa tuomita puhutteli paljon ja muistutti hyvin siitä miten toisen vääryyttä ei pidä hyväksyä, mutta tuomitseminen ei kuulu ihmiselle.
Muista elokuvan hyvistä roolisuorituksista jäi erityisesti mieleen aiemmin mainitsemani Robert Duvall hieman hulluna everstiluutlanttina ja Dennis Hopper valokuvaajana joka on samalla jonkinlainen Kurtzin fani ehkäpä.
Ilmestyskirja nyt on on mielestäni mestariteos, ja yksi omista lempielokuvistani. Mieletön kuvaus ihmisen haavoittuvaisuudesta ja siitä miten julmassa sodassa oikean ja väärän käsitteet helposti hämärtyvät.
