Batman-elokuvissa on aina sama yksittäinen virhe. (Ei koske Batman Begins-elokuvaa). Lähes jokaisessa roisto varastaa shown Batmanilta. Tässäkin käy niin. Michael Keatonin vaisusti tulkitsema Batman jää pahasti hulppean Jack Nicholsonin tulkitseman Jokerin varjoon. Karnevaalimainen, hullusti naurava sekopääkeppostelija on jotain niin huikeaa, että viittasankari ei nouse edes millään tasolla mielenkiintoiseksi hahmoksi. Michael Keaton ei onnistu piirtämään hahmoonsa minkäänlaista henkistä vammautuneisuutta. Edes fyysisesti Keaton ei ole valmistautunut rooliinsa, eli lihaksia ei näy. Kim Basinger Vicki Valena ei myöskään juuri paremmin onnistu.
Tim Burton kuitenkin ohjaa komeasti ja välillä sangen tyylikkäästikin. Sarjakuvamaisia kuvakulmia ja tyylittelyä on havaittavissa. Plussaa Danny Elfmanin hienolle musiikille.
Batmanin vahvin valtti on siis Jack Nicholson. Jokerin roolissa tosiaan pääsee irrottelemaan ja kunnolla. Lähes jokainen Jokerikohtaus on jollain lailla erittäin nautittava. Oli se sitten hauskoja repliikkejä tai muuten vain hillitön kohtaus. Museokohtaus, Jokerin ensiesiintyminen sekä taistelu kellotornissa ovat ikimuistoisia kohtauksia.
nimimerkki: Mr. MovieMan
