Aloitan sillä, että en ole ollenkaan kauhuelokuvien ystävä. Esimerkiksi Manaajaa en ole uskaltanut katsoa kun minulle lapsena sanottiin, että sen katsomalla voi muuttua hulluksi. Toki elokuvahulluna kauhugenren elokuvia on tullut katsottua ja esimerkiksi pidän kyllä kovasti John Carpenterista ja etenkin hänen 80 – luvun elokuvistaan kuten The Thing ja They Live elokuvista. Joitakin Halloweenin ”jatko -osia” olen nähnyt ja joo, kauniistikin sanoen: rahastukseltahan ne ovat maistuneet. Niinpä uusin Halloween yllätti positiivisesti.
Paras idea siinä oli se, että unohdettiin kaikki jatko-osat, jopa ne joissa Jamie Lee Curtis oli ollut mukana ja jatkettiin siitä mihin edellinen Halloween jäi, 40 vuotta myöhemmin. Tämä idea on alkanut nostaa päätään kuten keväällä julkaistu Cobra Kai jatkoi siitä mihin Karate Kid elokuvasarja 80-luvulla jäi. On siis annettu valtaa faneille jotka ovat nykyisiä elokuva-alan ammattilaisia ja toistaiseksi tuo linjanveto on kannattanut.
Uudessa Halloweenissa palataan perusteisiin ja siihen, että vaikka Carpenter käytännössä loi Slasher – genren, niin veren ei tarvitse roiskua joka paikkaan. Pelko ja kauhu luodaan parhaimmillaan mielessä, että meille ei näytetä kaikkein brutaaleimpia kauhunäytöksiä vaan me kuvittelemme ne päässämme itse. Toki uudessa Halloweenissa väkivalta tulee esille myös rumemmassa muodossaan, mutta se vie tarinaa eteenpäin ja ennen kaikkea sen ehdoilla.
Jamie Lee Curtis on voimissaan ja oikein näkyy hänen motivaationsa vahva tila. Hän on oikeasti halunnut kertoa hyvän tarinan näyttelemisen keinoin eikä vain nostaa palkkashekkiään kuten vähän pelkään, että aiemmilla kerroilla on käynyt. Tarinan ytimenä ei näet ole Michael Myers ja tappaminen, vaan trauma. Tämä on ensimmäinen elokuva joka minun mielestäni kertoo siitä miten trauma oikeasti vaikuttaa ihmiseen ja etenkin miten se myös vaikuttaa trauman kokeneen ihmisen lähipiiriin. Tässä nähdään, että viihdepitoiset elokuvat joille yleensä tuhahdellaan ainakin kulttuuripiireissä, niin ne voivat oikeasti kertoa yksilöistä jotain pintaa syvempää. Scifi ja kauhu voivat oikeasti kertoa meille meidän ajastamme ja miten se vaikuttaa yksilön elämään ja tämän sielunmaisemaan. Niinpä Jamie Lee Curtisin pitäisi saada Oscar roolisuorituksestaan pahasti traumaantuneena Laurie Strodena.
Muuten näyttelijäkaarti koostuu vanhoista konkareista sekä nuorista lahjakkuuksista ja soppa toimii yhtä hyvin kuin se toimi myös Cobra Kaissa. Uudet näyttelijät tuovat Halloweenin tälle aikakaudelle ja itse pidin alkuperäisen Shapen eli Nick Castlen cameosta. Uusi Halloween on paluu ensimmäisen Halloweenin tunnelmaan ja se on oikeasti jännittävä kauhuelokuva. Puristin välillä kovastikin käsinojia rystyset valkoisina ja olisin toivonut valinneeni mieluummin vaikka Valmentajan.
David Gordon Lee tekee loistavan työn herättäessään Halloween sarjan uudelleen henkiin ja aloittaen puhtaalta pöydältä aiemmat jatko-osa hirvitykset unohtaen. Se täytyy vielä todeta, että Jason Blum on tällä hetkellä ehkä maailman paras tuottaja ja todistaa myös sen, että pienilläkin budjeteilla voidaan tehdä Isoja elokuvia. Suosittelen uutta Halloweenia, ei vain kauhuelokuvien vaan kaikkien elokuvien ystäville sillä me puhumme uuden ajan klassikosta jolla on John Carpenterin hyväksyntä.
