Danny Boylen ohjaamien elokuvien (28 Päivää Myöhemmin) & (Sunshine) ja Pete Travisin mainion (Dredd) elokuvan käsikirjoittajana elokuvamaailman tietoisuuteen noussut Alex Garland pääsi pian kokeilemaan ohjaajan taitoja itsensä käsikirjoittamilla sci-fi trillereillä (Ex Machina:2015) ja (Annihilation:2018) jotka kummatkin ovat varsin pätevän terävät sci-fi elokuvat. (Ex Machina) ja (Annihilation) kuvasivat ihmistä erikoisten tapahtumien ympäröiminä rajatuilla alueilla joissa tunnelma kulki taustalla erinomaisesti mukana. Alex Garland jatkaa osittain tutulla polulla uusimalla Men elokuvalla jossa Alex Garland vie jälleen ihmisen erikoisten asioiden ja kysymysten äärelle. Men on samalla elokuva josta ei etukäteen kannata tietää oikeastaan mitään sillä Men on ollut yksi rajuiten mielipiteitä hetkeen aikaan jakava elokuvakokemus.
Harper (Jessie Buckley) on matkalla pieneen englantilaiseen idylliseen maalaiskylään toipumaan miehensä Jamesin (Paapa Essiedu) traagisesta itsemurhasta josta hän tavallaan syyttää itseään. Perille päästyään paikallinen Geoffrey (Rory Kinnear) ottaa hänet vastaan ja esittelee paikat. Pieni kylä tuntuu olevan rauhallinen luonnon ympäröimänä jonka keskellä kasvaa omenapuu. Oltuaan yhteydessä ystäväänsä Rileyyn (Gayle Rankin) päättää Harper lähteä pienelle kävelylle läheiselle tunnelille jossa Harper huomaa oudon uhkaavasti käyttäytyvän miehen. Harper tekee häiriöstä ilmoituksen viranomaiselle, mutta samalla Harper alkaa huomata että kyseisessä kylässä ja sen asukkaissa tuntuu olevan jotain hyvin outoa.
Men on kutkuttavan rankka elokuvamatka ja hyvin epämukavan olon mieleen jättävä kauhudraama. Alex Garland lataa aluksi akkuja verkkaisen hitaasti ja antaa täten tarinan hahmojen joilla tuntuu olevan ongelmia elämänsä kanssa enemmän kuin laki sallii tulla katsojalle tutuksi. Varsinkin Harperin alkupuolen kävelykohtaus ympäri kylän ja käynti paikallisessa kirkossa saa pahanteisen ilmapiirin vain kohoamaan. Hiljalleen Alex Garland alkaa kuitenkin maustaa tarinaa toinen-toistaan erikoisimmilla tapahtumilla ja visuaalisesti kauniilla kuvauksella. Men tuntuu aluksi olevan kuvaus elämän virheiden myöntämisestä ja itsemurhasta toipumisesta uudella paikkakunnalla, mutta kun Alex Garland kääntää vaihdetta seuraavalle tasolle tuntuu kuin oltaisiin sekoitettu Darren Aronofskyn (Mother!), Lars von Trierin (Antichrist) ja Terrence Malickin (The Tree of Life) keskenään erittäin voimakkassa mausteseoksessa.
Alex Garlandin käsikirjoittama Men on samalla eräänlainen miehen ja naisen vastakainasettelun kuvaus ja toisaalla kuvaus minkälaisen arven läheisen kuolema voi pahimillaan jättää jos siinä on vielä tavallaan itse osa-syyllisenä. Tunnelman Alex Garland kasvattaa tarinan ympärillä melkoisen painavaksi jonka seassa käsitellään melko suuriakin asiota elämästä ja sen merkityksestä. Alex Garland säväyttelee matkan varrella muutamilla sopivan häiriintyneillä kauhukohtauksilla, mutta viimeiseen näytökseen tultaessa Alex Garland kouraisee katsojan vatsanpohjasta todellisella David Cronenberg asenteella ja saa Ridley Scottin (Alienin) klassikkokohtauksen ja James Wanin (Malignantin) loppuhuipennuksen näyttämään kesyltä. Lopputekstien rullatessa valkokankaalle on varmaa että Men elokuvasta joko todella pitää tai inhoaa sydämmensä kyllyydestä
Charlie Kaufmanin mainiosta genresekoituksesta (I’m Thinking of Ending Things) tuttu Jessie Buckley tekee erinomaisen vahvan roolin elämän rajusti heittelemänä Harperina. Daniel Craigin tähdittämien James Bond elokuvien Tannerina ja tv-sarjasta (Penny Dreadful) tutuksi tullut Rory Kinnear pistää yhden hulluiman roolisuorituksen ilmoille hetkeen aikaan jossa mies pääsee irrottelemaan huvittavan kuvottavalla tavalla melkein jokaisen kyläläisen roolissa. Paapa Essiedu kummittellee toimivasti tarinan taustalla elämänsä päättäneenä Jamesina.
Kokonaisuutena Menissä miehen ja naisen henkien taistosta kasvaa yksi vuoden häiriintynein elokuvapainajainen.
