Peeping Tom perustuu kuulemma samannimiseen Michael Powellin tekemään elokuvaan vuodelta 1960. Brittiversiota en ole nähnyt, joten en välitä siitä mitään ja teen arvostelun ainoastaan vuonna 1997 valmistuneesta Hong Kongin Peeping Tom –elokuvasta.
Kaupungilla liikkuu sarjamurhaaja/raiskaaja, jonka kiinnostuksen kohteena ovat kauniit naiset. Ukko raiskaa ensiksi kaappaamansa naisen ja sitten leikkaa tältä jalat pois ja lisää ne omaan jalkakokoelmaansa. Eli suoranaisesta jalkafetissistä on kyse ja tämä hullu tekee kaikkensa, että saisi pari kaunista jalkaparia. Ja hänelle on maailmanloppu, jos sattumoisin kauniille jaloille tapahtuisi jotain. Tämän asian huomaa elokuvan lopusta.
Ja tietenkin elokuvassa pitää olla kaunis poliisinainen, johon sarjamurhaaja/raiskaaja ihastuu – erityisesti jalkoihin. Sitten ukko seuraa häntä, sekä tietenkin raiskaa tämän siskon – samalla kun toinen sisko on sidottuna. Hullua, kyllä täytyy myöntää. Poliisinaiselle tulee murhaajasta pakkomieli ja hän yrittää tehdä kaikkensa tämän pysäyttämiseksi.
No jaa, elokuva ei todellakaan ollut mitä odotin. Juonikin on nopeasti sutattu, henkilöhahmot ovat varmaankin keksitty elokuvan kuvausten aikana, mutta toteutus on kohtalaista. Erityisesti elokuva on tehty miehiseen makuun, nimittäin elokuvassa vilisee kauniita naisia enemmän tai vähemmän alastomana läpi leffan.
Leffa on napannut CAT III –leiman, muttei ole sitä ansainnut. Mitään säväyttävää ei tulla näkemään ja ainoastaan leffan alussa oleva jalkojen sahaus on ainoa, mikä voi hieman säväyttää. Muuta ei tulla näkemään. Mutta raiskauksia ja alastomuutta tullaan sitä enemmän näkemään, joista Peeping Tom lopulta nappasi CAT III –leiman. Leimansa takia en suosittele leffaa katsastamaan siinä toivossa, että saisi jotain hullua ja sairasta meininkiä, mutta tirkistelyhaluisille elokuva sopii. Leffassa on paljon kauniita honkkarinaisia, joten aika ei varmaan käy pitkäksi. Mutta suosittelen mieluummin katsastamaan Untold Story tai vaikka Ebola Syndrome, jos ei ole tutustunut CAT III –tuotoksiin.
Mikä minua harmittaa näissä nykyisissä CAT III –tuotoksissa, on se ettei niissä löydy shokkiarvoja enää. Ainoastaan niissä keskitytään seksiin, joka sinänsä ei ole paha aihe, mutta toteutus on toista maata. Kenties Anthony Wong palaa takaisin siihen, mitä osaa parhaiten – näytellä hulluja rooleja, hulluissa elokuvissa ja siten saada CAT III – leimalle se arvo, mikä sille kuuluukin.
