Chuck Palahniuk kirjoitti kulttikirjan, joka sovitettiin kulttielokuvaksi. Tarina ei kuitenkaan lopu siihen, sillä yksi kirja ei koskaan riitä kirjailijalle ja aiheesta löytyy lisää. Kirja mihin elokuva perustuu ei ole [movie]Fight Club[/movie], vaan [I]Choke[/I] ja nimi kertoo mitä siinä on. Tai ainakin yhden osan siitä mitä siinä on. Luvassa on kuitenkin miehisen elämän tarkkailua vinksahtaneesta kuvakulmasta ilman pilkallisuutta.
Victor Mancini (Sam Rockwell) on aika erikoinen tapaus: seksiaddikti, osa elävää historiaa ja pikkuhuijari joka hankkii rahaa pahasti dementoituneen äitinsä, Idan (Anjelica Huston) sairaalalaskuihin tukehduttamalla itseään. Sekalaisen luuserin eloon mahtuu myös paras kaveri Denny (Brad William Henke) ja äidin vanhainkodissa työskentelevä Paige Marshall (Kelly Macdonald). Työpaikkaa pomottaa Lord High Charlie (Clark Gregg) omahyväisen nilkin elkein.
Ohjauksesta ja sovituksesta vastaava Clark Gregg tekee sovituksen aika tarkalla otteella ja tarpeettomia sivujuonia karsien. Sen ja välineen vaihdoksen ansiosta suorastaan mystisiä ulottuvuuksia saavuttava romaani muuttuu kevyen vinksahtaneeksi komediaksi mikä kuvaa luusereita hahmojaan hyväntahtoisella uteliaisuudella. Lisäksi Palahniukin lakoninen teksti antaa selostukseen eloa – sama ratkaisu kuin Palahniuk-sovituksen kulttiklassikossa missä tehdään saippuaa. Ohjauksessa sävy on suorastaan arkinen ja kaunistelematon. Tyyli tasoittaa suuresti Palahniukin tekstin rosoisuutta, sillä ylevät hetket joina itsekäs päähenkilö kokeilee syntien sijaiskärsijänä olemista ovat pelkästään hupsuja ja inhorealistiset vellomiset ja rimpuilut ovat huomattavasti vähemmän karuja.
Sam Rockwell kannattelee elokuvan hyvin epämiellyttävää päähenkilöä ja sitä myötä koko elokuvaa. Victor Mancini on kaikilla tavoilla epämiellyttävä persoona valheineen ja itsekkyyksineen, mutta hänen motiiveissaan on yleviä tekoja ja hän on se luuseri isättömän sukupolven kuikelokasvatti – sitä ryhmää joka ei viikonlopun jälkeen muistuta jättiläispandaa. Brad William Henke on saman sukupolven hyperhavaitseva plösö jonka omituisuutta ja maanisuutta ei voi halveksia. Anjelica Huston on kuitenkin se voimallinen naishahmo joka enemmän tai vähemmän on koko sekasorron [I]primus motor[/I] ja nyt on pelkkä säälittävä varjo auktoriteettia halveksivasta entisestä. Kelly Macdonald on harmillisen heikko hyvin tärkeässä roolissa ja jättää aika ison kolon elokuvan harittavasti hymyilevään hammasrivistöön.
Clark Gregg sovittaa Palahniukin tekstin kevyen humoristiseen suuntaan ja leffa jättää miellyttävän jälkimaun. Se ei ole suuri klassikko, mutta näyttää kuinka pervoinkin luuseri voi omata pyyteettömiä motiiveja ja rakastaa läheisiään.
