Eräässä Ed Wood juniorista kertovassa kirjassa mainitaan, että Woodin tapaan myös Danny Kaye tykkäsi vetää jotakin naisellista ylleen. Mies näyttääkin oikein hyvältä sukkahousuissa, joissa hän joutuu myös tämän elokuvan puitteissa esiintymään.
Valetarkastaja perustuu Nikolai Gogolin näytelmään, jonka tässä sovituksessa hehkuvat tietysti Technicolor- värit ja soivat Johnny Greenin imelän ihanat musikaalisävelmät (tai täsmällisesti kilkattavat – Green opiskeli ammoin taloutta Harvardissa…). Klassikkotarinasta vesitetyksi hötöksi muuttuneen sadun päähahmo on heebo, josta sattuman kautta tulee korkea-arvoinen valtion virkamies, peräti tarkastaja. Miekkonen repii anastamastaan tittelistä kaiken ilon irti ja hurmaa vieläpä paikkakunnan neidotkin. Ja lopussa Danny-sedän esittämä valetarkastaja juoksee kuin tuli hännän alla, mutta tietenkin kaikki kääntyy hollymetsäläiseen tapaan paremmin päin.
Leffa kulkee kepeästi ja herra Kaye pomppii kuin vieteri. Häiskä tekee lähes kaikki näppärimmät temppunsa kieliakrobatian saralla. Muista näyttelijöistä ei voi juuri juuta tai jaata sanoa, koska elokuva on ns. yhden miehen show väenpaljoudesta huolimatta. Parhaiten massasta pistää silmään Frankensteinin morsiantakin esittänyt Elsa Lanchester naisena, joka määrää kaapin paikan.
