Enpä olisi koskaan uskonut, että Lucky Luke päätyisi myös valkokankaalle – vaikkakin Daltonin veljesten velmuilessa pääosassa. Ehkä juuri siksi hankin tämän, koska juuri Lucky Lukessa se rosvonelikko on niin pirun hauskaa sakkia.
Mutta voi voi, minkä meninkään loppujen sitten katsomaan!
Daltonin veljekset kertoo tietysti neljästä Daltonin veljeksestä, Joesta, Jackista, Williamista, sekä Averellista, jotka pitävät hyvin matalaa profiilia ryöstellen vihanneksia. Lopulta Daltonien muori pakottaa heidät ryöstämään pankin, mikä menee täysin myttyyn varjoaakin nopeamman Lucky Luken toimitettuaan heidät kiven sisään. Siellä he kuulevat vaarallisesta meksikolaisesta, joka pitää voittamattomaksi tekevää taikasombreeroa. Niinpä he karkaavat saadakseen uskomattoman päähineen itselleen.
Mielenkiintoinen juoni, mutta siitä huolimatta leffa on tuhoon tuomittu!
Ainoat ehkä hyvät asiat ovat, että lähes kaikki näyttää Lucky Luke -sarjiksilta – vaikkakin leffamuodossa – sekä Ran Tan Plamin välillä ollessa mukana. Siihen ne hyvät asiat loppuvat.
Ehkä häiritsevintä oli, että kaikki tuntui etenevän liian nopeasti. Tuli hiostava tunnelma, kun hahmotkin oli laitettu höpöttämään aivan kuin yrittäisi katsoa leffaa nopeennettuna (enkä edes uskaltaisi ajatella, miltä sekin kuulostaisi). Eli käsikirjoitus mättää pahasti – kuten myös ohjaus.
Entäs näyttelijätyö? No okei, Averell on ihan ok, sekä myös Daltonien muori, mutta kaikki muut mättää. Joen hahmo sortuu liiaksi ylinäyttelemiseen, mikä on aika häiritsevää. Lucky Lukea näytellyt Til Schweiger ei myöskään toimi ihan kunnolla, vaikka niin olisin halunnut.
Surullista, mutta tämmöinen on totuus. Sarjiksia ei mikään voita. Aika kauheata kuraa tästä tuli sen sijaa, että olisi ollut uskollinen Lucky Lukeille.
