Kun jostakin ohjaajasta kuulee runsaasti ylistyspuheita, sitä miltei automaattisesti odottaa, että hän tekisi pelkkiä mestariteoksia. Kim Ki-dukin Hetki lyö antaakin synopsiksensa kautta kuvan, että tässä olisi taas ainesta vaikka mihin. Lopputekstien rullatessa ruutuun mielipide saattaa olla toinen.
Aasiassa kauneusleikkaukset ovat kertoman mukaan hyvin haluttuja ja yleisiä. Shi gan eli Hetki lyö esittelee elokuvakerronnan perinteitä noudattaen jo ensimmäisessä kohtauksessaan päähenkilönsä ja tämän elämää tiukasti hallitsevan asian – identiteettiongelman. Seh-hee (Ji-Yeon Park) rakastaa poikaystäväänsä (Jung-woo Ha) kuin pieni eläin ja olisi valmis varmasti roikkumaan jopa hänen koivessaan muutaman kilometrin verran, jos rakkauden todistaminen sitä vaatisi. Poikaystäväkin tuntee paljon Seh-heetä kohtaan, mutta parin suhdetta vaivaa koko ajan paheneva kommunikaatio-ongelma. Se ajaa Seh-heen lopulta luulemaan, että mies haluaa jonkun muun kuin hänet, ja niinpä Seh-hee päättää luoda itsestään kauneuskirurgian avulla uuden naisen.
Hetki lyö etenee rykäyksittäin, eli välillä elokuva kuin haukkoo ilmaa ja sitten mennään taas täysin esteettä eteenpäin. Seh-heen vinksahtaneen maailman koko on varsin pieni, mutta toisaalta on hyvä, että leffa palaa samoille kulmille useaan otteeseen – se korostaa hahmojen rajallisuutta ja kyvyttömyyttä nähdä itseään järkevästi. Välistä vaikuttaa, että näyttelijätkään eivät oikein jaksa ymmärtää hahmojensa mielettömyyttä, ja niin heidän esityksensä jäävät ikävän puolivillaiseksi. Pitemmällä kehittelyllä tästä rainasta olisi voinut tulla paljon sujuvampi ja moniulotteisempi.
