Jerseyssä kuvattu vanhan ajan rakkaustarina. Ainahan näille löytyy tilaus, jos ei muualta, niin romantiikannälkäisten naisten tv-illoista.
Tarinan päähenkilö on nuori opettajatar (Hawes), joka palaa kotikyläänsä käytyään ensin omat koulunsa. Yli sadan vuoden takainen maailma näyttäytyy kylässä yksinkertaisimmillaan, vaikka neito itse on tietysti toista mieltä. Paikka on hänen sanojensa mukaan oikein miellyttävä.
Sairaan isäpapan toive on saattaa tyttö rikkaisiin naimisiin. Vanha ja juopotteleva herra Shiner (Pemberton) olisi täydellinen vaihtoehto suuren omaisuutensa kannalta. Kylän tikkujäykkä pappi on hänkin tytön perässä. Hengenmies ei juo, ja lupaa neidolle maat ja taivaat. Ja sitten on vielä ajurin poika (Murray), rahvasta ties monennessako polvessa. Hän ei tahdo saada suustaan sanaakaan, mutta pussaa kyllä. Helppohan se on arvata, ketä opettajatar ei ainakaan ota. Mutta vaikka juonenkulku olisikin arvattavissa, peribrittiläinen miljöö asukkaineen ravitsee katsojan mielenkiintoa kuin ihmevoide hipiää.
Elokuvan toteutus on kaikin puolin onnistunut – genrensä sisällä. Suuren budjetin tuotannoista ollaan selvästi kaukana, mutta kaikki kuitenkin toimii. Näyttelijät ovat maalaisjurrien ja -neitosten näköisiä, kiristämättömiä ja leikkelemättömiä ihmisiä. Efekteistä messevin on vuodenaikojen mukaan muuttuva puu, mikä toki on kulunut juttu, mutta turvallinen ja halpa keino käytettäväksi tarinankerronnassa. Perinteinen kuin korvapuusti koko elokuva, „tuoksuu“ ja maistuu hyvälle.
