Merestä alkoi nousta jättimäisiä hirviöitä, kaijuja. Aluksi yksi ja sitten lisää ja lisää. Epätavallista uhkaa vastaan pitää käyttää epätavallisia aseita ja siihen hommaan rakennettiin Jäger-robotit: kahden ihmisen kontrolloimat jättiläiskoneet joiden tehtävä on vetää kaijuja päähän. Ne toimivat, mutta eivät ole täydellisiä ja kaijut oppivat tappelemaan ovelammin. Koipussista kaivetaan ohjaajaparinsa menettänyt Raleigh Becket (Charlie Hunnam), maineikas, mutta vanha jäger [I]Gipsy Danger[/I] ja kokematon Mako Mori (Rinko Kikuchi) viskataan kahden em. raakin kanssa samaan lihamyllyyn mihin kerätään kaikki jägerit jotka vain kokoon saadaan.
Guillermo del Toro edellisten ohjaustöidensä perusteella soveltuu ohjaamaan efektispektaakkelia, mutta jättikokoiset sotarobotit ja jättihirviöt eivät oikein sovi ihmiskokoisten hirviöiden kanssa yhteen. Lisäksi aihepiiri suorastaan haisee teennäiseltä mäiskeeltä jonka henkilöhahmot ovat pelkkiä pahvipelättejä. Niin ei onneksi ole, sillä del Toro tarttuu aiheeseen voimakkaalla otteella ja värittää sitä ihastuttavan hyvällä meiningillä. Siinä on jättirobottien ja yhtä isojen hirviöiden muksintaa [B]ja[/B] asianmukaisen vahvasti epätoivolta maistuva tarina jonka hahmot ovat yllättävän värikkäitä ja eläviä. Niiden joukkoon mahtuu paitsi kivikovaksi keskipisteeksi tarkoitettu marsalkka Stacker Pentecost (Idris Elba) myös kinasteleva tiededuo, Newton (Charlie Day) ja Gottlieb (Burn Gorman) ja mustassa pörssissä kaijun osio välittävä Hannibal Chau (Ron Perlman). Odotin hölmöä jättimäiskettä ja sain erittäin viihdyttävän, jämäkästi ohjatun ja huolella käsikirjoitetun jättimäiskeen.
Charlie Hunnam ja Rinko Kikuchi ovat ehkä tarinan kannalta tärkeimmän jägerin miehistö, mutta heidän varsinainen tarkoituksensa on olla pelkkinä katsojan keinoina päästä elokuvaan. Idris Elba henkilöi tyypin joka on sotinut mieletöntä uhkaa vastaan pitkään, kantaa rasituksen (henkisiä ja fyysisiä) arpia salaa ja on kova. Charlie Day ja Burn Gorman ovat naljaileva tiededuo joka antaa hykerryttäviä hetkiä leffaan ja Ron Perlman kaappaa suvereenisti haltuun jokaisen hetken jonka hän on näkyvissä. Lyhyesti sanoen roolituksesta ei löydä minkäänlaista heikkoutta ja musikaalinen ääni (Ellen McLain) [I]Gipsy Dangerin[/I] sisällä on varsin tuttu jokaiselle joka tietää kakuista jotain…
Erikoistehosteet ovat nautittavan hyviä ja jägerit ja kaijut liikkuvat uhkaavan hitain liikkein. Mielenkiintoa lisäävänä detaljina jokainen leffassa näkyvä jäger ja kaiju on yksilöllinen otus tai kone. Venäläinen [I]Cherno Alpha[/I] on tanakka ja suoraan iholle käyvää rojua ja kiinalainen [I]Crimsom Typhoon[/I] hyödyntää ainutlaatuista miehistöä (identtiset kolmoset) elegantilla tavalla. Varsinaisen sankarroolin [I]Gipsy Danger[/I] on varsin geneerinen muotoilultaan ollen ‘pelkkä’ jättimäinen robotti. Lisäksi em. jättirobotit ovat erinomaisen näyttävä tapa kuolla ja jos jostain sattuman oikusta toinen miehistöstä jää henkiin hän on hermoraunio.
Guillermo del Toro ottaa kehnoksi mäiskeeksi soveltuvan genren kuorrutteineen ja rakentaa sen alle lujan elokuvan joka sisältää sopivissa suhteissa draamaa, huumoria ja spektaakkelia. Erittäin miellyttävä yllätys Allekirjoittaneelle.
