Prinssi Mamuwalde (William Marshall) joutui riitaan väärän henkilön kanssa. Kyseessä oli nimittäin itse Dracula (Charles Macaulay) joka päätti rankaista uhmakasta Mamuwaldea rankemman päälle. Melkein 200 vuotta myöhemmin kuvaannollisesta kirjaimelliseksi yöntimoksi muutettu Mamuwalde (joka on saanut uuden luojaltaan nimen Blacula) herää ja laittaa tuulemaan. Vastapuolena on tohtori Gordon Thomas (Thalmus Rasulala) ja miljöönä on hilpeästi funkahtava musta alakulttuuri.
Blaxploitaation hengessä on vampyyritkin mellastaneet ja vaikka William Crainin ohjaama Draculan värimuunnos ei loista sisällössä on siinä mukana paljon mielenkiintoa lisääviä tekijöitä. Tarina pystyy kannattelemaan koko elokuvan pituuden ylitse, tekniikka ei nikottele liikaa ja meininki on koko elokuvan ajan hyvä.
Lähtökohdan tietty hoopous ei kuitenkaan peitä alleen William Marshallin suorastaan animaalista karismaa. Hän huokuu auktoriteettia ja voimakasta persoonaa joka tekee latteasti luonnehditusta Blaculasta elävän hirviön jonka alkuperä on tietysti traaginen. Thalmus Rasulala on lähes samalla tasolla karsisman määrässä, mutta jää auttamatta kakkossijalle. Karismaattisen ukkokaksikon lisäksi mukana on moninainen joukko vähemmän tärkeitä hahmoja jotka toimivat, mutta eivät myöskään töki ärsytyskynnystä.
Miellyttävän hoopo blaxploitaatio-pläjäys ei tarjoa mitään suurta elokuvallista elämystä, mutta onpahan puolitoista tuntia toimivaa, takeltelematonta viihdettä.
