1800-luvun loppuvaiheessa Japanin suurlähettiläs vierailee ensimmäistä kertaa Yhdysvalloissa, ja on matkalla Washingtoniin tapaamaan presidenttiä. Eräällä asemalla junan ryöstää roistojoukko. He vievät rahalastin ja matkustajien arvoesineet, mukaanluettuna japanilaisten presidentille tarkoittaman samuraimiekan. Porukan kakkosmies, liero fransmanni nimeltä Gauch pettää joukon johtajan, Linkin, vie rahat itse ja jättää Linkin japanilaisille. Suurlähettiläs ilmoittaa Linkille, että tämä ottaa nyt samuraihenkivartija Kurodan mukaan, tai Kuroda katkaisee hänen päänsä. Koska Link pitää päästään, hän suostuu ottamaan Kurodan mukaan. Niinpä kummallinen kaksikko lähtee jalan taivaltamaan hevosilla liikkuvan roistojoukon perään, toisella mielessään rahat, ja toisella kunnia. Niin, ja mikäli miekkaa ei palauteta viikossa, on Kurodan sekä suurlähettilään revittävä mahansa auki, tehtävä ns. Harakiri. Kuroda myös kohteliaasti ilmoittaa repivänsä Linkinkin mahan auki, mikäli tämä yrittää huijata häntä.
Verenpunaisella auringolla on kyllä sellainen tekijätiimi, ettei luulisi epäonnistuvan. Ohjaajana Bondeja duunannut Terence Young ja pääosissa Charles Bronson, Toshirô Mifune ja Ursula Andress. Eivätpä hemmot olekaan epäonnistuneet, Verenpunainen aurinko on oivaa viihdettä. Myönnän tosin, että odotin äijämäisempää yrmyilyä, mutta kyseessähän on sekoitus vanhan koulun äijäleffaa ja veijarimaista buddy-filkkaa. Hieman kummastutti aluksi, kun Bronsonin hahmokin heitti läppää ja puhui saman verran kuin muutkin roolihahmot, mutta kyllä tähän nopeasti tottuu. Kurosawan luottomiehenä tunnettu Mifune nousee kuitenkin leffan ykköstähdeksi, tekemällä äärimmäisen tyylikkään roolisuorituksen samuraina. Taas. Ursula Andress, joka aikanaan sai kunnian toimia ensimmäisenä Bond-tyttönä, vetää ihan hyvän roolin, ja on ilo mieskatsojan silmälle, jos hieman sovinistinen ilmaisu sallitaan.
Mielenkiintoinen fakta on myös elokuvan monikansallisuus. Alkutekstit ja alkuperäisnimi ovat ranskaksi (silti suomitittelissäkin komeilee englanninkielinen nimi), tuotantomaiksi on merkitty Italia, Espanja ja Ranska, ja näyttelijät ovat yhdysvaltalaisia, japanilaisia, ranskalaisia, sveitsiläisiä jne. Yhteenvetona: Oikein mallikas melkein-italowestern.
