Takashi Miiken elokuvia katsellessa pitää muistaa tärkeä asia, vaikka hänen elokuvansa ovat väkivaltaisia ja sairaita, on niihin kietoutunut mustaa huumoria ja juonta. Ja tämä kannattaa muistaa Visitor Q:ta katsellessa nimittäin elokuva on alusta loppuun asti täynnä mustaa huumoria.
Elokuva alkaa enteilevästi, kun isä maksaa tyttärelleen seksistä. Miike pitää kohtauksen vielä hyvän maun rajoissa ja alku onkin pientä verrattuna mitä on vielä luvassa. Alun jälkeen katsoja tutustuu paremmin isän perheeseen, joilla kaikilla on omat ongelmansa ja puutteensa. Perheen poika on koulukiusattu ja purkaa vihansa äitiinsä hakkaamalla mm. mittavalla mattopiiskakokoelmallansa ja heittelemällä häntä ympäri taloa. Mustelmille hakattu äiti yrittää kestää kurituksensa ja pyytää ainoastaan, ettei hänen kasvojaan vahingoittaisi ja tuskan lievittämiseen hän käyttää huumeita ja saadakseen huumeita hänen täytyy huorata. Ja lopuksi tulee itse isä, joka yrittää tehdä tutkimusta poikansa koulukiusaamisesta, eikä tajua mitään mitä ympäristössä tapahtuu.
Perheen tytärtä ei kuvata kuin alussa ja lopussa, joten hänelle ei ole suuremman luokan ongelmaa kuin huoraus. Elokuvaan tulee mukaan salaperäinen mies, jolla kivet puhuu nopeammin kuin nyrkit. Kun isä on saanut pari kertaa maistaa kivestä, kutsuu hän salaperäisen miehen kotiinsa ja tästä alkaa retki kohti perheen yhdistymistä. Ja vastaus perheen yhdistymiseen ei olekaan mikään kaukainen asia vaan jokainen on sen kokenut.
Takashi Miike on tehnyt mustaa huumoria pursuavan elokuvan, jolle nauraa vaikka ei pitäisi. Kun Miike käsittelee raiskaamista, murhaamista, kuolleen ruumiin nussimista, kiusaamista, hakkaamista… Ei luulisi tällaisten naurattavan, mutta Miike osaa tehdä ne humoristiseksi.
