Harrastukset. Nuo ajankäyttöä häiritsevät ryökäleet, joiden parissa viettää kernaasti aikaa enemmän kuin tuota kallisarvoista resurssia olisi juuri sillä hetkellä käytettävissä. Koska tänne leffatykkiin kirjoitan ja lätisen elokuvista lienee kohtuullisen riskitöntä veikata, että kyseinen taidemuoto on yksi mielenkiinnon kohteistani. Toinen, vuonna 2000 alkanut ja edelleen kirkkaana palava intohimo F1-sarjaa kohtaan vie myöskin aikaani huomattavia määriä. Siitä kolmannesta mielenkiinnon kohteestani ei sitten puhuta, jos hullun leiman meinaan välttää (euroviisut). Mutta siis tämän superhienon johdatuksen tarkoitus oli vain selventää, millaisia osin kohtuuttomiakin odotuksia Ferrarin historiasta kertovalle teokselle asettelin ennen katsomista, sillä aihealue tuskin voisi enempää kiinnostaa. Ainoa tapa lisätä mielenkiintoani tätä kohtaan olisi ollut teettää dokumentin soundtrack Lordin, Anne-Marie Davidin ja Johnny Loganin yhteistyönä, joskaan ei sitä nyt tälläinen kermapersekään ihan kaikkea himoitsemaansa voi saada.
Tosiaankin teos katsastaa lyhyehkön ajanjakson Ferrarin, yhden automerkeistä tunnetuimman, historiasta keskittyen niihin tragedioihin, joita kyseisen puljun kuskit kokivat vuosien 1954-1959 aikana. Suurin osa tapahtumista oli minulle jo entuudestaan tuttuja, onneksi eivät sentään aivan kaikki faktat. Suurimmalti osin dokumentti hyödyntää vähän nähtyä arkistokuvaa sekä edelleen elossa olevien silminnäkijöiden tms. kertojaääntä. Sinänsä toimiva ratkaisu, sillä näin vältetään ns. puhuvien päiden ongelma. Harmittavasti elokuva alkoi silti hieman puuduttaa loppua kohden. Seuraavassa kappaleessa pyrin avaamaan tuntemuksiani tarkemmin. Totean vielä teknisestä puolesta sen verran, että se oli oikein onnistunutta ja narratiivisesti hyvin jaoteltu pieniin minitarinoihin sekä vuosiluvuilla omiin “kappaleisiinsa”.
Siinä missä esimerkiksi Ayrton Sennasta kertonut dokumentti onnistui paremmin oli syvempi katsaus tutkimuskohteeseen sekä tehokkaamman tunneyhteyden luominen ko. henkilöön. Ferrarin pienoisista kriisivuosista kertovassa saagassa henkilöitä tulee ja menee eikä kehenkään aivan erityisesti syvennytä. Toki vaikkapa Peter (ei sukua Phillille) Collins saa kohtalaisesti ruutuaikaa ja miehen persoonallisuutta valotetaan sieltä täältä. Mutta monen dokumentissa esiintyvän kilpa-ajajan kohdalla samoja fraaseja toistetaan hieman liian usein; hän oli herrasmies, rauhallinen, keppostelija ja näin edelleen riippuen kenestä puhuttiin. Uskon kyllä vähemmälläkin. Näin ollen heidän kohtalonsa jäivät suhteellisen yhdentekeviksi, vaikka yksityiskohtaisuus sekä dramatiikka saivatkin tämän katsojan imaistua mukaan rankkoihinkin hetkiin sen verran tehokkaasti, ettei immersio kärsinyt.
Elikkäs minään kuskikavalkadin esittelynä tätä ei pidä eikä kannata katsoa. Ferrarin historiikkinä narratiivi toimii hieman paremmin. Teos valottaa yhtiön toimintafilosofiaa, sen perustajan karaktääriä (Enzo ei aina ollut kovin mukava mies) ja juuri tuon surullisen ajanjakson tärkeyttä Ferrarin myöhemmän kehityksen valossa. Sinänsä hyvä, ettei usein dokumenteissa toistuvaa ongelmaa liian laajasta aineistosta sekä sen huonosta rajaamisesta toisteta, mutta silti minun on surukseni todettava ettei laajempi näkökulma tule esille niin tehokkaasti kuin olisin toivonut. Tosin pidin siitä, miten liialle pitkälle meneviä johtopäätöksiä ei lähdetty vetämään. Toisaalta-toisaalta dialogille on aikana ja paikkansa. Sanoisin kumminkin tietämykseni yhtiön identiteetistä pysyneen suunnilleen ennallaan. Ehkäpä ummikkokatsojaa lykästää minua enemmän.
Että näin. Suosittelen dokumenttia aihealueesta kiinnostuneille. Sisältö itsessään on jossain pintaraapaisun ja romaanin välissä, mutta ainakin upeaa liikkuvaa kuvaa vanhoista autoista on tarjolla roppakaupalla. Ja jännäähän se on nähdä legendaariset nimet (niin no kenelle ne ovat ja kenelle eivät) elävinä olentoina avaamassa rippusen verran sanaista arkkuaan itse sekä muiden muisteloiden välityksellä. Kokonaisuuden kyykkääminen tunnetasolla tervajaa, mutta onpahan nyt ainakin rautaiset reidet. Sitähän ne miehetkin olivat ennen; rautaa nimittäin. Tosin niin taisivat olla autotkin.
