“Jonne Pahakinkun” hyppysiin sattui kerran kovasti mielenkiintoinen aihe: kolmas maailmansota. Koska tämä aihe tippui miehen käsiin teknisesti edistyneellä 80-luvulla, voimme olla siitä vain iloisia. Mukaan saatiin tietysti päivän huipputekniikkaa ja päähenkilöksi tarinalle nousi ehta tietokonenörtti. Nörttiä esittämään palkattiin nössähtävän oloinen Matthew Broderick. Nykyaikana, jos kompuutteritarinaa aletaan kyhätä, tarvitaan vähintään kolme söpö-Sandraa ja kaksi Keijo Komistusta sekä Rakettikeiun vuoden varasto ilotuliteita, jotta leffalla voitaisiin väittää olevan muitakin ansioita kuin kahden ja puolen sivun mittainen käsikirjoitus. Toisin oli kultaisella 80-luvulla. Vaikka elokuvan koneet modeemeineen päivineen ovat ihastuttavan antiikkisia ja sankari kelmeä teinikloppi, homma on hoidettu tunteella. Siksipä tuntuu, että elokuvan jännitys- ja äksön-momentit ovat paljon parempia kuin monien nykyisten rainojen kohdalla.
Sotaleikkien tarina on suoraviivainen, kuten Hollywood-tuotteelta odottaa saattaa. Koulusta pinnaileva David esittelee koulutoverilleen, Jenniferille (Sheedy), hakkerintaitojaan ja intoutuu metsästämään pelejä verkosta. Typy kyllästyy ja jättää Davidin selaamaan puhelinnumeroita koneellisesti (vautsi!) ja tietenkin poju lopulta löytää pelinsä. Valitettavasti hakkeri ei kuitenkaan osunut pelifirman järjestelmään, vaan puolustusvoimain päätietokoneeseen. Silkkaa tietämättömyyttään jäpikkä valitsee riemulla pelikseen maailmanlaajuisen ydinsodan ja helvetti pääsee irti. Seuraa hikisiä tilanteita ohjusten kanssa, takaa-ajoa ja mukavia turistikierroksia puolustusvoimain tärkättyyn maailmaan. Mikä merkittävintä, missään ei vielä pyöri Windows, joten järjestelmä hipoo täydellisyyttä.
Broderick, jolle Davidin rooli sopii kuin valettu, debytoi leffamaailmassa juuri vuonna 1983. Hänen ohellaan filkassa nähdään monia tuttuja sivuosanaamoja, kuten Barry Corbin ja Dabney Coleman, jotka vetävät roolinsa vuosien kokemuksella. Elokuvan naiskauneutta edustava Ally Sheedy oli Broderickin tapaan tuore kasvo vuonna 1983. Toisin kuin Broderickille kävi, Sheedyn nimi ei juurikaan enää loista parrasvaloissa. Niinpä.
