Lyhyt, ruma, lihava ja erään tietyn uskonnollisen ryhmän jäsen, Melvin Kaminsky ilmiselvästi nauttii westerneistä, mykän aikakauden komedioista, Universalin vanhoista kauhuelokuvista ja ilmeisesti myös historiasta. Tämän voi todeta katsomalla miehen filmografiaa mistä löytyy parodiaa kaikista em. genreistä ja hieman muustakin. Tässä käsiteltävän elokuvan aihe onkin [I]Mieletön maailmanhistoria[/I] ja sen kertoo Mel Brooks, Toisen Maailmansodan veteraani.
Mel Brooksin näkemys maailmanhistoriasta lähtee luonnollisesti kivikauden protoihmisistä jotka keksivät musiikin, naurun, vanhanaikaisen avioliiton ja pari muutakin asiaa. Mooses (Mel Brooks) myös toimittaa viisit – eiku [movie=1956]Kymmenen käskyä[/movie]. Rooman keisari Nero (Dom DeLuise) ei loista älyssään eikä oikein mikään muukaan aikakausi loista henkisessä tasossaan. Hölmöjä vitsejä kuitenkin tulee kuin liukuhihnalta. Hölmöily on paitsi ehtymätömätöntä myös taidokkaasti toteutettua sillä kivikausi todellakin näyttää kivikaudelta ja Rooman imperiumi juuri Roomalta. Tai ainakin sellaiselta joista niistä kertovat elokuvat näyttävät. Luonnollisesti Brooksin itsensä uskonnollinen ryhmä ei myöskään säästy pilkkakirveen iskuilta. Itse asiassa mikään ei säästy pilkkakirveen iskuilta, mutta parodia kohdistuu johdonmukaisesti kaikkeen mahdolliseen.
Näyttelijäntyö on yliampuvaa, mutta koska kyseessä on Mel Brooksin parodia se on täysin odotettavaa. Brooks itse on melkoisen hillittyjen, mutta pöhköjen hahmojen rooleissa ja väläyttelee myös musiikillisia lahjojaan.
Mel Brooksin ohjaamaksi parodiaksi [I]Mieletön maailmanhistoria[/I] on nimensä veroinen, mutta hykerryttävästä alusta huolimatta se antaa vain irtovitsejä. Mel Brooks on ohjannut parempia leffoja, mutta myös huonompia leffoja. Tämä sijoittuu sinne keskiväliin naurujen suhteen ja Mel Brooksin leffat punnitaan vain naurujen perusteella.
