Raskaansarjannyrkkeilyn voittamaton ottelija ”Iceman” (Rhames) joutuu vankilaan ilmeisesti syyttömänä raiskauksesta. Vankilassa järjestetään nyrkkeilyotteluita, joissa loistaa vankilan oma voittamaton mestari Monroe (Snipes). Iceman saa jostakin tarpeen elvistellä ja kovistella ja vetää kaikkia kuonoon oikein kunnolla. Kohta Monroe ja Iceman päätyvätkin siihen tulokseen, että pitää kokeilla kumpi on se todellinen mestari, nyrkkeilemällä tietenkin. Vankilassa on myös vanha mafioso (Peter Falk), joka haluaa sydämensä kyllyydestä järjestää ottelun.
Elokuvaa katsoessa tulee miettineeksi, mikä on se asia, johon se yrittää keskittyä. Iceman ja Monroe saavat toisinaan takaumia menneisyydestään. Tämä pistää ajattelemaan, että henkilöiden menneisyyttä aukaistaisiin enemmänkin. Näin ei kuitenkaan tapahdu. Iceman väittää, ettei ole raiskannut ketään. Selviääkö, miten asia on? Vastaus on: EI. Icemaniä yritetään saada liittymään jengeihin ja paljon sivuhenkilöitä tulee mukaan. Annetaanko heille jotain tilaa, tai kerrotaanko heistä mitään. Vastaus on taas: EI. Ärsyttävää on myös, ettei tiedä, kuka heistä on päähenkilö. Monroe? Iceman? Vai kenties mies, joka kertoo tarinaa ja on suojelemassa mafiosoa vankilassa, vai tämä mafioso? Kaikista kerrotaan saman verran ja lopputulosta voi verrata ensitreffeihin ja niitä seuraaviin pakkeihin. Tiedät elokuvasta ja sen henkilöistä asioita ja haluaisit tietää lisää, mutta ennen kuin huomaatkaan, niin elokuva loppuu ja sitten siitä ei kuulekkaan enää mitään.
Teräskehä on saanut kylläkin kaksi jatko-osaa, mutta ilmeisesti samat henkilöt eivät enää ole mukana (siitä voi tosin olla ylpeä). Mutta mihin siis tämä elokuva tähtää? Jos selvää päähenkilöä ei ole, ei hänelle voi luoda ongelmia, eikä niitä voi ratkaista. Vankilan ahdinkoa elokuva ei ainakaan yritä näyttää, sillä väkivaltaa ei juuri ole, vangeilla ei ole kahleita, Monroe pääsee keskiyöllä pihalle lenkkeilemään, vartijat tulevat vankien kanssa hyvin juttuun, jengit eivät taistele ja onhan mafiosolla jopa oma telkkari ja VHS-soitin, jolla voi katsoa kaikki lemppari nyrkkeilyottelut. Lopun kruunaa vielä disneymäinen musiikki, kun vangit ja vartijat hurraavat yhteen ääneen Monroen nimeä hänen ollessaan rakentelemassa hammastikuista jotain kivaa rakennusta. Oikeastaan ainut tyyppi, joka vankilassa mellakoi, on Iceman (syytä siihen ei kerrota). Ehkäpä ohjaaja on ajatellut, että pääidea on vain simppelisti nyrkkeily. Niin no, onhan elokuvan alagenre nyrkkeily, ja kyllä sitä toki paljon harjoitellaan ja lopun rytinä on ihan näyttävää, mutta kun pelkkä nyrkkeily ei riitä, jotta elokuva olisi hyvä. Tarvitaan juoni, päähenkilö ja ongelmatilanteita. Teräskehässä näitä pitää kyllä etsiä, jos niistä haluaa vilauksen nähdä.
Näyttelijätyössä ei ole juuri mitään erikoista. Snipes ja Rhames ovat molemmat aika ilmeettömiä. Falk kiroaa aika näyttävästi ja onnistuukin näyttelijöistä parhaiten. Michael Rooker (Walking Deadin Merle Dixon) on kiva nähdä pienessä sivuroolissa. Sanoisin, että sivuosanäyttelijät, kuten Rooker, suoriutuvat paremmin kuin itse pääosanäyttelijät. Hauskaa eli typerää elokuvassa on tapa, jolla hahmot tutustutetaan katsojiin. Tekstit leijumaan viereen, siinä lukee nimi ja rikos, jonka tähden on linnaan jouduttu. Tämä kertoo hyvin paljon ohjaajan ja käsikirjoittajan viitseliäisyydestä.
Lopputulos on hyvin laimea. Olo on kuin olisi katsonut Disneyn perheleffan. Elokuva ei osaa ottaa kantaa mihinkään ja jää täyteen aukkoja. Liian yksinkertainen juoni on Teräskehässä muutenkin niin hataran typerä, että vaikka juonen aukot olisikin tukittu ja kysymykset suljettu, Teräskehää tuskin voisi sanoa keskivertoa paremmaksi.
