Basic Instinct – vaiston varassa yhdistää omaperäisellä tavalla seksin ja kauhun, ja mikäpä yhdistelmä olisikaan pelottavampi. Juonikaan ei ole aivan niin yksinkertainen kuin voisi ensi alkuun luulla. Uusintakatselua ei välttämättä vaadita, mutta miettimällä asioita vähän pidemmän aikaa lopputekstien jälkeen huomaa, ettei yksikään henkilöhahmoista ollut aivan sitä, mitä olisi voinut vielä elokuvan aikana kuvitella. Ja toki siihen uusintakatseluunkin alkaa sitten tuntea houkutusta.
Tästä Paul Verhoevenin ohjaamasta elokuvasta on kuitenkin aika vaikeaa kirjoittaa järkevää arvostelua, koska yllätyskäänteitä riittää, enkä halua spoilaamisen pelossa mennä juonen yksityiskohtiin. Sen verran uskallan kertoa, että alkukohtauksessa nainen murhaa miehen jääpiikillä yhdynnän aikana tai välittömästi sen päätyttyä. Tarvitsee tuskin erikseen mainita, että kyseessä oli seksimurha… Painajaismaisen alun jälkeen siirrytään rikostutkijanäkökulmaan. Michael Douglasin esittämä konkarikyttä Nick Curran (kymmenen pistettä sille joka arvaa, onko Nickillä jokin synkkä salaisuus!) perehtyy murhan pääepäiltyyn Catherine Tramelliin (Sharon Stone) vähän muillakin tavoilla kuin rikostutkijan kuuluisi.
Verhoeven käsittelee voimakkaan kieroutuneesta näkökulmasta niin naisen kuin miehenkin seksuaalisuutta. Normaalia, tai edes harmittoman omalaatuisella tavalla perverssiä seksielämää ei näytä olevan kenelläkään. Ja minä kun luulin, ettei Blue Velvetiä sairaampaa elokuvaa voi olla. Siltikään ei missään vaiheessa mennä perversioilla tai väkivallalla mässäilyn puolelle. Verisyydestä huolimatta Basic Instinct muistuttaa enemmänkin Eyes Wide Shuttia kuin sadismitrillereitä.
Feministeille tiedoksi: Basic Instinct ei ainakaan minun tietääkseni ole naisten vapaan seksin vastaista propagandaa, jossa Tramellia käytetään varoituksena naisellisen ”viettelyn” vaaroista. Saatan tietysti olla väärässäkin. Niin syvälle tässä mentiin psykoseksuaalisuuden tutkimattomiin syövereihin, etten onnistunut tekemään kovinkaan päteviä tulkintoja. Toistan kuitenkin, ettei kaikki ole miltä näyttää.
Suosittelen seuraavaa kolmen kohdan ohjelmaa: 1) Katso tämä elokuva. 2) Kysy itseltäsi, mitä siinä tapahtui. 3) Mieti hyvin tarkkaan, oletko varmasti oikeassa. Jos Paul Verhoeven olisi halunnut tehdä tavallisen eroottisen trillerin, jossa sukupuoliroolit vain ovat kääntyneet ylösalaisin, hän ei olisi tehnyt Basic Instinctiä. Tämä on jotain ennennäkemätöntä, ja varmaan jälkeennäkemätöntäkin.
Minua muuten jäi vaivaamaan yksi asia: Minkä takia Sharon Stonen roolihahmon nimi on erittäin kömpelö anagrammi Twin Peaksin Catherine Martellista? Onko kyseessä vain sen kummempia tarkoittamaton kumarrus David Lynchille, vai onko sillä syvempi merkitys? Enpä tiedä. Täytyy yrittää selvittää asia, kun katson elokuvan uudelleen. Pian.
