Keskiaasialaisessa Kazakstanissa pelataan melko vaarallista rollerball-peliä, jonka säännöt ovat melko monimutkaisia ja touhu on hieman epäilyttävää. Amerikkalainen NHL-lupaus Jonathan Cross (Klein) pääsee rollerball-joukkueeseen. Pian hän saa huomata, ettei siellä ole kaikki aivan kohdallaan.
John McTiernanilta on tullut yleensä hyviä elokuvia. Hän on ohjannut muun muassa sellaiset mestariteokset kuin Die Hard, Predator ja Punaisen lokakuun metsästys. Rollerballin kohdalla McTiernan meni valitettavasti metsään ja pahasti. Tämä tekele on re-make vuonna 1975 valmistuneesta elokuvasta. En ole nähnyt alkuperäistä, joten en lähde vertailemaan, mutta jo itsenäisenä teoksena, tai oikeastaan tekeleenä, uudempi versio on melkoista sontaa.
Kuten jo tuosta juonenkuvauksesta voi päätellä, niin Rollerball ei omaa mitään kunnon juonta, vaan sen sisältämälle audiovisuaaliselle virralle yritetään vain saada joku tekosyy. Tarinankerronnaltaan tämä pökäle on suorastaan sontaa. Hommaa ei alusteta mitenkään, vaan jo ensimmäisten minuuttien aikana päähenkilömme löytää itsensä Kazakstanista pelaamassa vaarallista peliä. Aluksi hänet nähdään extreme-temppuilemassa pitkin amerikkalaisen kaupungin katuja. Sitten hemmo napataan autoon, jossa joku toinen hemmo antaa hänelle jonkun esitteen. Sitten ollaankin jo ilman minkäänlaisia selityksiä Kazakstanissa ennen kuin kissaa ehtii sanoa. Eikä homma muutu yhtään sen järjellisemmäksi. Juonesta, jos sellaista edes on, on mahdotonta saada mitään tolkkua. Tässä välillä touhuillaan pelikentällä, eikä pelin säännöistäkään saa mitään tolkkua. Säännöt mainitaan, mutta kukaan ei edes tunnu noudattavan niitä. Sitten välillä yhtäkkiä ajellaan pitkin Kazakstanilaisen kaupungin katuja. Tilanteet vaihtuvat niin nopeasti, ettei ainakaan hidastempoisempiin elokuviin tottunut pysy millään mukana.
Käsikirjoitus ei toimi muutenkaan. Tulee välillä olo, että käsikirjoitus on tehty samalla, kun on saatu Rollerballia tehtäessä uusi idea. Tarinankulussa on aukkoja enemmän kuin laki sallii ja lääkäri määrää. Niitä on niin paljon, että ihmetyttää, miten kukaan ei huomannut juonenkulun reikäisyyttä. Tässä tapahtumat vain vyöryvät eteenpäin, eikä mitään jäädä selittelemään, eikä edes anneta vihjeitä, mistä oikein on kyse. Hahmoja tuntuu tulevan tyhjästä ja homma on muutenkin aivan omituista. Enkä nyt puhu mistään David Lynchin elokuvien tyylistä, joka loksauttaisi katsojan suun auki, vaan hommaa ei ole edes yritetty selventää ja katsojalle ei jää tästä mitään käteen.
Myöskään hahmoihin ei ole panostettu pätkääkään. Hahmot ovat toinen toistaan ohuempia, eikä heistä jää todellakaan mitään mieleen. He eivät herätä katsojassa minkäänlaista mielenkiintoa. Eikä kehno näyttely ainakaan paranna asiaa. Tiedä sitten johtuuko se sitten surkeaakin surkeammasta kässäristä vain jostain muusta. Ovat saaneet tähän Jean Renonkin, mutta ei hänestäkään ole mitään apua. Mies tekee jopa yhden huonoimmista roolisuorituksistaan. Tosin se ainakin voidaan pistää kokonaan olemattoman kässärin syyksi. Ja dialogi on todella tympeää. Siinä ei ole mitään iskevyyttä. Jos pitäisi mainita, missä elokuvassa on huonoin käsikirjoitus, niin vastaus on joko Gigli tai sitten tämä tekele.
Ei toteutus ole muutenkaan ollenkaan onnistunutta. Välillä ei voi olla ollenkaan varma, onko tässä yritetty tehdä elokuvaa vai todella pitkää musiikkivideotta. Leikkaustyö on suorastaan hirveää. Otokset ovat pisimmilläänkin vain parin sekunnin pituisia, joten toimintakohtauksista ei saa mitään tolkkua. Joku hemmo saattaa seisoa pystyssä ja sitten pikaisen leikkauksen jälkeen hemmo makaakin maassa naama verisenä. Kohtauksista on tehty sellaista mössöä, että enpä muista koska olisin nähnyt viimeksi tällaista leikkausta. Toivottavasti tämä ärsyttävä tyyli jää pian pois muodista ja mielellään kiellettäisiin. Tässä tekeleessä on myös käytetty tarpeettoman paljon kirkkaita ja välkkyviä valoja, joille ei ole mitään tarkoitusta. Tätä ei sen vuoksi voi suositella epileptikoille. Tosin ei sen puoleen muillekaan. Myös musiikkiraita on surkea. Jotain ihme konemusiikkirävellystä vailla minkäänlaista hienoutta.
Kyseessä on todella surkea tekele, joka menee omilla listoillani kymmenen huonoimman elokuvan joukkoon. Tekele ei viihdytä ollenkaan ja muutenkaan tästä ei saa mitään irti. Tämä ainoastaan häpäisee toimintaelokuvien genren. En ollenkaan tajua, miksi John MicTiernan, jolla on lukuisia loistavia elokuvia, on tällaisen hirvityksen tehnyt.
nimimerkki: Ville
