Ottaen huomioon, ettei Stephen Kingin alkuperäiseen teokseen perustuva Uinu, uinu lemmikkini -elokuva ollut mikään kovin kummoinen, tuntuu silti, että ykkönen oli tähän verrattuna mestariteos. Siksi mietin: miksi tämä tehtiin?
Elokuva on siis suora jatko edelliselle osalle. Välillä puhutaan Creedin perheen onnettomuudesta, mutta se on tuota pikaa unohtumaisillaan Ludlowin asukkailta. Eräänä päivänä pikkuiseen paikkakuntaan muuttaa eläinlääkäri Chase Matthews (Edwards) poikansa Jeffin (Furlong) kanssa, unohtaakseen Jeffin kuolleen näyttelijä-äidin jättämät traumat. Jeff saa uudeksi kaverikseen lihavan Drew Gilberitin (McGuire). Pian käykin niin, että Drew’n hullu isäpuoli sheriffi Gus (Brown) ampuu Drew’n koiran ja pojat hautaavat sen lemmikkien leposijan takana sijaitsevaan intiaanien hautausmaahan, joka kykeni nostattamaan kuolleen henkiin, vaikkakin hieman erilaisena…
Juu, tämä tarina toistaa paljon edellisosan tarinaa. Pitäisikö siis olla iloinen nähdäkseen samaa toistoa? Ei todellakaan! Ottaen huomioon, että kyseessä on jatko-osa, pitäisi ihan selkeästi olla jotain uutta, mitä onkin melkein turha etsiä.
Siinä, missä edellinen osa oli pelottava (ei niin pelottava kuin kirja) ja se sisälsi vähäsen sitä tunnelmaa, on hyvin kaukana tässä kakkososassa. Ainut merkittävä juttu on, että tämä on ykköseen verrattuna väkivaltaisempi ja verisempi, mistä syystä se on ihan K18-lätkän ansainnut. Mutta ei sillä saada kauhua aikaseksi – ehkä enintään pahoinvointia, jos sitäkään.
Mary Lambertin ohjaus on aika mitäänsanomatonta tällä kertaa. Myös monet näyttelijät ovat huonoja, mutta Edward Furlong ja Clancy Brown ovat hiukkasen ylitse muiden. Mielestäni Brown eläytyy hienosti Gusin rooliin, vaikkakin hahmo oli huonosti tehty, ladellen hölmöjä vitsejä jopa kuoleman jälkeen.
Leffa ei siis tässä yhteenvedossa pelottanut. Se välillä nauratti, mutta välillä oli hohhoijaa-kamaa. En voi sanoa tätä maailman huonoimmaksi kauhuelokuvaksi – koska olen nähnyt huonoimpiakin – mutta tämä antamani pistemäärä kertokoot, että tältä on turha odottaa mitään suuria.
