Ainahan miljonääreillä huvinsa on. Ja multimiljonääreillä omansa. Howard Hughesin kohdalla huvittelu tarkoitti mm. hypähdystä elokuvaohjaajaksi, kurvikkaan naisen epätoivoista metsästystä leffan pääosaan sekä ekstrapaljastavien rintaliivien suunnittelemista tulevalle staralle. Lainsuojattomien tapauksessa ”povekas tähtitaivaan loiste” oli parikymppinen Jane Russell.
Howard Hughes oli visitoinut ohjaajana jo vuonna 1930, vieläpä onnistuneesti senaikaisen rahaspektaakkelin tiimoilta, mutta 40-lukulaisessa länkkärissä ohjaamisen taisi pääosin hoitaa ystävä ja nimikaima Howard Hawks (mm. Brio Bravo ja Scarface). Todellisen päätyötekijän päättely tosin on hankalaa, sen verran monesti leffa leikattiin uudestaan ja tarinaa muuteltiin. Tämä Teemallekin eksynyt versio oli ”melkein editoimaton”. Mielenkiintoista. Vaiko melkein mielenkiintoista?
Lainsuojattomien tarina ei ole sen taustojen veroinen. Leffa keskittyy lännen nuotiotaruista tuttujen Billy The Kiddin ja Pat Garrettin seikkailun ruotimiseen (tarkemmin sanottuna versioimiseen). Walter Huston pelastaa suuren osan siitä, mitä hidastempoisuudelta ja yleiseltä vaisuudelta pelastettavissa on. Lapsenkasvoisen Buetelin Kid on sekin yllättävän mielenkiintoinen tapaus. Russellin seksisymbolistatus ei aukea ihan täysin tämän tirkistelyn perusteella, joskin ymmärrettävyyden leffa kyllä takaa.
Lainsuojattomista puuttuu (länkkäreille) tärkeä tarinankerronnan jännite ja musiikkipuolella se vähän luisuu komiikan puolelle. Tarinan terästäminen vähäisellä komiikalla on toki ok, mutta että joka kerta hassunhassussa kohdassa puhallinsoitin vaikertaa perusvalituksensa kertomaan, että hei, saatte nauraa, vaikka vakavaa leffaa tässä väännetään. Se on jopa ärsyttävää. Myös Kiddin ylimaskuliininen ”Alistu, nainen” -asenne on jo pitemmän päälle rasittavaa, joskin länkkärimaailmaan kai realistisen sopivaa kerrottavaa.
Sinänsä mielenkiintoinen tarina ja aikansa provosoija päätyy lopulta tusinakoppaan.
