The Spirit perustuu Will Eisnerin 1940-luvulla luomaan sarjakuvaan. Se kertoo työtehtävissään surmansa saaneesta poliisista, joka herää henkiin ja alkaa taistelemaan rikollisia vastaan. Vuonna 2008 Frank Miller (Sin City, 300) teki oman näkemyksensä tästä sarjakuvasta. Koska sarjakuvaan en ole tutustunut, niin en voi verrata näitä mitenkään. Eikä se olekaan järkevää.
Frank Miller on kyllä erinomainen sarjakuvapiirtäjä, mutta ehkä olisi parasta että hän pysyttelisi sarjakuvapiirtäjänä, eikä yrittäisi tehdä elokuvia. Miller on yrittänyt väkisin vääntää The Spiritiin Sin Cityn tunnelmaa ja tehnyt elokuvasta hyvin sarjakuvamaisen. Ulkokuori on selkeästi sukua Sin Citylle ja joissakin kohdin se näyttää jopa hienolta. Mutta välillä homma menee itsetarkoitukselliseksi kikkailuksi, jolla ei ole tunnelman luonnin kanssa mitään tekemistä. Kohtaukset on sitten tehty niin kuin ne olisi revitty suoraan sarjakuvan ruuduista ja pistetty elävämpään muotoon. Mutta Miller ei ole näköjään tajunnut, että mikä toimii sarjakuvissa ei toimi välttämättä elokuvissa. Nyt tapahtumien kulusta on tullut ihme silppua, josta ei saa otetta ja tarinaan jää aukkoja. Pitäisi olla ekaksi sarjakuvat luettuja ennen kuin pystyy ymmärtämään, mitä elokuvassa tapahtuu.
Huolimattomasti laadittu käsikirjoitus ei ainakaan helpota pysymään mukana elokuvan tapahtumissa. Juonesta ei saa oikein mitään tolkkua, eikä tapahtumiakaan kehitellä kunnolla. Myös päähahmon ihmissuhteet jäävät turhankin etäisiksi. Oikeastaan koko käsikirjoitus on tehty turhankin hätäisesti. Eikä edes hahmoihin ole panostettu juuri ollenkaan. Elokuvan nimihahmo on varsin tylsä tapaus, eikä herätä juurikaan mielenkiintoa. Pääpahis Octopus on kovin heikosti suunniteltu tyyppi. Miehessä ei ole ollenkaan karismaa ja hänellä tuntuu olevan vaikeuksia päättää, mitä pukua käyttäisi. Hän käyttää elokuvan aikana ainakin neljää eri pukua, joilla ei edes ole keskenään mitään tekemistä. Ja hahmo on muutenkin todella kliseinen. Hänelle ei kelpaa vähempää kuin kuolemattomuus ja maailmanherruus. Ja onhan hänellä toki erittäin typerät apurit. Onhan näitä nähty jo enemmän kuin osaa laskeakaan. Ei kyllä muutkaan hahmot ole sen paremmin tehtyjä. Useimmat eivät herätä mitään mielenkiintoa.
Tunnelman luomisessa ei olla onnistuttu erityisen hyvin. Joihinkin kohtiin saadaan mukaan Sin Citystä tuttua synkkää tunnelmaa. Myös visuaalisuudessa ollaan menty hyvin lähelle. Synkkyyttä ei kuitenkaan saada kovin hyvin ylläpidettyä. Homma menee usein hieman turhan kevyeksi. Myös joihinkin kohtiin tungetut huumorikohdat eivät oikein sovi elokuvaan. Tappelukohtauksiin ei saada sitten mitään meininkiä. Ne ovat usein ohi jo ennen kuin ovat kunnolla alkaneetkaan, eikä vertakaan juuri näy. Eihän sitä aina tarvitse olla, mutta tähän se olisi voinut sopia. Myös dialogi on aika tylsää. Jotenkin tuntuu, että Miller teki elokuvasta kevyemmän, jotta sille saataisiin mahdollisimman alhainen ikäraja.
Eipä edes muutama tunnettu näyttelijä kykene pelastamaan elokuvaa katastrofilta. Gabriel Macht nimiroolissa yrittää tehdä parhaansa, mutta ei saa heikon kässärin takia hahmostaan irti kovinkaan paljon. Samuel L. Jacksonin ura on ollut viime vuosina laskusuunnassa, eikä The Spiritkään tee poikkeusta. Jackson ei edes ole tässä parhaimmillaan. Naiset ovat tässä elokuvassa lähinnä koristeena, mutta Eva Mendes ja Scarlett Johansson tekevät rooleissaan ihan pätevää työtä, vaikkei heidänkään hahmot ole mitenkään mielenkiintoisesti kirjoitettuja. Muiden näyttely onkin varsin vaihtelevaa tasoa.
The Spirit tuntuu sellaiselta, että oikeiden elokuva-alan henkilöiden käsissä tässä olisi voinut tulla jotakin. Mutta kun Frank Millerin annettiin olla mukana Sin City -elokuvan teossa, niin taisi mies luulla osaavansa tehdä sellaisen itse. Eipä vain onnistunut. Homma kaatui nyt liian moniin ongelmiin. Ja lopusta päätelleen tälle kai oli ajateltu jotain jatko-osaa, mutta The Spirit floppasi sen verran, että sellaista ei taida ainakaan lähivuosina olla tulossa.
