G.I. Jane on kertomus jenkkiarmeijan sopeutumisesta naistaistelijaan. Poliittisella päätöksellä armeijaan halutaan naisia ja paikaksi valitaan Navy Seals, jonka koulutuksen uskotaan hyydyttävän naissotilaan innon olla The Sotilas. Taustalla on poliitikkojen taustakieroilua ja naissotilaan aviomiehen alemmus siitä että muija pärjäilee oukei in the army.
Sotilas Jane on vastenmielisen sadistinen kuvaus armeijan koulutuksesta. Kokelaita ryvetetään ja piestään kuin vieraita sikoja sukupuolesta riippumatta. Liiotetuilla kuvilla mässäillään, ja Demi Mooren vatsalihakset kiiltävät. Ei vaan iske, kun homman nimi on kidutus ja jenkkiarmeijakuvauksista tuttu pullistelu.
Leffoja jenkkien armeijasta on tehty pilvin pimein. Lähes poikkeuksetta raamit ovat samat. Ennakkoon heikko tai kapinoiva tapaus asettuu kuosiin tai saa jollain uskomattomalla suorituksella ylempiensä kunnioituksen. Välillä lauletaan juoksumarssin tahtiin ja välillä vedetään kännit armypubissa typeriä armylohkaisuja laukoen. Yleensä pubikohtaukset päättyvät joukkotappeluun eri aselajien välillä.
Demi Moore oli varmaan aika ruletissa tätä leffaa filmatessa, mutta niin ovat katsojatkin. “Minä G.I. Jane, sinä simputtaja.” Huomiota voi kerätä monella tavalla ja tässä niistä yksi. Ja vastenmelisimmästä päästä.
