Minimalisoitu dialogi, turruttava, loputon autiomaa, tässä ja nyt-fiilis ja helvetillisen paha Hauer tekevät Liftarista todella pelottavan.

13.8.2005 13:59

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat:
Alkuperäinen nimi:The Hitcher
Valmistusvuosi:1986
Pituus:97 min

Liftaaminen on juttu, jota en oikein ole ikinä ymmärtänyt. Kai siinä nyt pitää olla ihan tietynlainen ihminen, että jaksaa sellaisella konstilla lähteä matkustamaan. Itse en ole tarpeeksi sosiaalinen tai luottavainen hommaan, ja vielä vähemmän ottaisin ketään kyytiin. Tämän elokuvan näkemisen jälkeen meikäläiseltä onkin sitten ihan turha tulla kinuamaan peukalokyytiä.

The Hitcher ei ole varsinainen kauhuelokuva, vaan oikeamminkin jännäri. Mutta siitä huolimatta se on pelottavampi kuin suurin osa oikeista kauhufilmeistä. Pelko on tietysti henkilökohtainen asia. Eri asiat pelottavat eri ihmisiä. Meikäläinen on aina ollut realisti, joten aaveet ja kaikenmaailman möröt eivät oikein ole onnistuneet varsinaisesti pelottamaan, mutta Liftarin keskushenkilö voisi olla kuka tahansa meistä. Hemmo vaan ajelee autiomaassa yöllä, matkalla San Diegoon, ja poimii hetken mielijohteesta kyytiinsä liftarin. Tästä alkaa varsinainen helvetti.

Niinpä. Elokuvan dialogi on minimalisoitu, visuaalinen ilme pelkistetty ja turruttava, autiomaa saadaan näyttämään loputtomalta ja todellakin autiolta. Hahmoja ei taustoiteta eikä syvennetä millään lailla. Tästä voisi useimpia elokuvia haukkua, mutta Liftarissa se on erinomaisesti toimiva, ja varmasti harkittu, tehokeino. Näin luodaan tunnelma, että tämä tapahtuu tässä ja nyt. Filmi on sijoitettu 1980-luvulle, mutta yhtä hyvin se voisi tapahtua 1950-luvulla tai ylihuomenna. Koska päähenkilöstä ei saada tietää sen enempää, eikä katsoja voi muodostaa miehestä muuta kuvaa kuin sen perusteella, minkä näkee, voi häneen samaistua, ja näin saadaan luotua pakokauhua ja pelkoa. Psykopaattinen liftari on ihminen, mutta samalla kaiken pahan ilmentymä ja kaikki se, mitä olet aina pelännyt. Pirullisen nerokasta, sanoisin.

Sananen vielä Rutger Hauerista, aliarvostetusta mestarista, joka vetää tässäkin elokuvassa täydellisyyttä hipovan roolin. Tunnelman ja toteutuksen lisäksi Hauer kovine silmineen ja käheine äänineen on se, joka saa katsojan pelkäämään. Pisteet siis sinnekin suuntaan, toivotaan, että mies vielä vanhoilla päivillään saisi hyviä rooleja vedettäväksi.

Arvosteltu: 13.08.2005

Lisää luettavaa