Elokuvassa on vain kaksi henkilöhahmoa. Dialogia on erittäin vähän ja sekin on melkoisen yhdentekevää. Tapahtumamiljöönä on trooppinen saari ja kuvauksesta vastaa Conrad Hall ja musiikista Lalo Schifrin. Taitaa siis olla taide-elokuva kyseessä ja huono sellainen. Niin kuitenkaan ole, sillä John Boormanin ohjaustyö on karun asiallista olosuhteiden suhteen ja niitä rooleja toteuttavat loistavat jermunäyttelijät.
Japanilainen sotilas(Toshiro Mifune) on jumissa trooppisella saarella Toisen Maailmansodan aikana. Saarelle ajautuva pelastuslautta on valitettavasti amerikkalaisen (Lee Marvin) käyttämä, joten sota jatkuu. Seuraa kiivas taistelu vähistä resursseista ja etulyöntiasema vaihtuu useaankin otteeseen, mutta lopulta tilanne muuttuu liian absurdiksi ja vaivalloiseksi ja sotivat osapuolet ovat jumissa yhdessä, joten ratkaisukin on saatava aikaan yhdessä. Kaksi vihollista liittoutuu suurempaa vaaraa kohtaan ja voittaa sen, joskin ympäristöltään he eivät voi paeta.
Lee Marvin, kiukkuisten jermujen erikoismies ja sotaveteraani ruumiillistaa amerikkalaisen jermun missä ei isänmaallisuutta ole ja jo elokuvan alussa hän on kulunut ja resuinen. Luonnollisesti likaisesta jermusta tulee vielä likaisempi vaikka ympäristö onkin selviytymiselle edullinen ja iho kärisee paahteessa. Luonnollisesti amerikkalainen puhuu enemmän, joskin melkoinen osa siitä on aika tyhjää höpinää. Toshiro Mifune, nopeasti ja rohkeasti ilmaiseva, mutta kuitenkin hienovarainen näyttelijä ei paljoa hänkään puhele ja kielimuuri on todellinen este, mutta silti pystyy Mifune pelkillä eleillä ja ilmeillä ilmaisemaan kiukkua, varovaisuutta ja lopulta luottamusta. Se mikä on juurikin hienoa on huomata molempien sopeuttavan työtään kohtauksiin. Alussa molemmat jyräävät koko ilme-, ele ja tunnearsenaalilla ja vasta lopussa tien alettua olla yhteinen on mukana yhteistyötä. Vaikka yhteisiä kohtauksia on useita vain muutamissa on todellista yhteistyötä mikä alleviivaa molempien taidokkuutta.
John Boorman osoittaa että elokuva ei tarvitse toimiakseen mutkikasta juonta tai joukkokohtauksia. Siihen riittää kaksi yksilöimätöntä persoonaa odottamattomassa tilanteessa j tämän tilanteen vieminen sen johdonmukaiseen loppuun. Minimalistinen, mutta taidokas elokuva.
