Olen todella suuri 24-fani, joten olin haltioissani, kun toinen tuotantokausi ilmestyi. Odotukset olivat luonnolisesti korkeat erinomaisen ykköskauden jälkeen. Katsottuani tämän kokonaisuudessaan dvd-boxilta, en pettynyt. En todellakaan. Päinvastoin. Tämä todistaa lopullisesti, että 24 on jotain aivan käsittämättömän ihailtavaa taidetta. Jotain mikä saa sinut janoamaan kuollaksesi seuravaa kautta, seuraavaa jaksoa ja seuravaa juonenkäännettä.
Juoni on tälläkin kertaa mahtava. Asiaan mennään suoraan heti ensimmäisessä jaksossa. Terroristiryhmä Toinen Aalto suunnittelee terroristiiskua Yhdysvaltoihin. Tarkalleen ottaen Los Angelesiin. He ovat saaneet pommin yli rajojen ja ovat aikeissa räjäyttää sen. Vaimonsa menettänyt Jack Bauer (Kiefer Sutherland) on eronnut terrorismin vastaisesta yksiköstä CTU:sta, ja on muuttanut asumaan yksin. Hänen tyttärensä on erkaantunut hänestä, eikä halua tavata häntä. Kuitenkin terroriuhan seurauksena presidentti David Palmer (Dennis Haysbert) tietää Bauerin taidot, joten hänet taivutellaan palaamaan CTU:hun. No Bauerhan tulee kuin tuleekin – ja ryminällä muuten tulee.
Kyllä täytyy taas ihannoiden katsoa Kieferin roolityötä. Hän se vain osaa. En voisi kuvitella ketään muuta näyttelemään Jack Baueria. Myös Dennis Haysbert on mies paikallaan presidentti Palmerina. Samoin myös ykköskaudesta tuttu Xander Berkeley George Masonina. Varsinkin Berkeley tekee työnsä kehumisen arvoisesti.
Juoni pyörii tutut 24 jaksoa kiitettävän hyvin. Jännitys nousee jakso jaksolta, sekunti sekuntilta. Syntyy riippuvuus ja seuraava jakso on pakko nähdä. 24:hän on maailmalla tunnettu juonenkäänteistään. Missään muussa sarjassa ei uskalleta käyttää niin rohkeita juonenkäänteitä kuin kaksnelosessa. Siitä suurtakin suurempi kiitos käsikirjoittajille ja sarjan luojille Cohranille ja Surnowille.
Kuitenkin tulee huomattua myös pieni hoppuilu, mikä saa aikaan pikkuisen ärsykkeen. Joitakin tilanteita ei ole viitsitty viimeistellä huolella ja siitä syntyy pieniä epäloogisuuksia. Nämä kyseiset seikat rokottivat puoli pistettä, mikä sai aikaan kivuliaan tunteen allekirjoittaneessa. Pienellä huolellisuudella tästä oltaisiin saatu yhtä hyvä kuin ykköskausi, ellei jopa parempi.
Sivuroolit ovat myös erittäin toimivia. Esimerkiksi Warnerin perheen sotkut, Tony Almeida ja Michelle Dessler. He kaikki antavat potkua ja eloa sarjaan. Myös CTU:n sisäiset juonittelut ovat mielenkiintoista katsottavaa ja saa aikaan myös kaunista särmää. Henkilöhahmot saadaan loppujen lopuksi vielä punoutumaan ihannoitavasti yhteen. Toisessa kaudessa myös raotetaan hieman myös heidän yksityiselämäänsä, joka tuo humaanisuutta ja tunnetta.
24 toinen tuotantokausi on tapaus, jota ei voi jättää katsomatta. Jännitystä piisaa niin paljon, että kynsiä purraan lihoja myöten ja iho hikoillaan märäksi. Erinomainen jatko ykköskaudella joka saa sinut janoamaan kolmosta.
00.03
Tu-tum*
00.02
Tu-tum*
00.01
Tu-tum*
