NY:n irkkualueelta maailmalle lähtenyt heppu palaa kotiseudulleen poliisina. Tarkoitus on soluttautua vanhojen ystävien sekaan, saaden kulmien epärehellinen aines vastuuseen pykälien takaisesta toiminnasta. Hepun vanha heila ja vanhat ystävyydet aiheuttavat ristiriidan kuinka pitkälle Juutas voi mennä toimissaan. Voiko hän pokata vanhan heilan ja samalla järjestää tämän veljen kiven sisään?
Koston hetki (jonka nimen käännös on jälleen oppiesimerkki miten kääntäjät päästetään helpolla) on yksi 90-luvun alun suosikkileffoistani sarjassa ei-spektaakkelit. Leffa on mukaelma mafia-aiheesta, sijoitettuna irkkupiireihin. Hierarkia ja arvaamattomien yksilöiden sooloilu ovat tuttuja juttuja italiaanojutuista. Jostakin syystä State of Grace upposi massan sekaan eikä saanut aikoinaan sille kuulunutta arvoa.
Sean Penn soluttautujana tekee elämänsä roolin, mutta häntäkin merkittävämpi tekijä leffassa on Gary Oldman. Irkkujengin pomon (Ed Harris) hermoherkkänä velipoikana, nuhjuinen Oldman on elementissään. Tuon ajan juorupalstat eivät ole niin hyvin muistissa, että pystyisi sanomaan johtiko tämä leffa Pennin ja Robin Wrightin kohdalla siviilissäkin yhteiseloon, mutta kummankin rooli on kohdillaan State of Gracessa.
Leffaa voi suositella kaikille mafiaviritysten ystävillle. Jotkut kohtaukset on toteutettu roiskeita säästämättä ja ajoittain niillä herkutellenkin, joten mistään kevytlevitteestä ei ole kyse. Hidastukset ovat lievästi liioiteltuja, mutta ohjaaja on rakentanut aiheeseen liittyvät välikuvat huokauspaikoiksi. State of Grace on hyvä leffa jossa on elämän rosoisuutta ja ristiriitoja kuvataan onnistuneesti.
