Larry ja Carol Lipton (Allen ja Keaton) ovat neuroottinen manhattanilaispari. Heidän elämässään on varsin niukalti toimintaa. Mitä toimintaa fakkiutuneen, vanhenevan parin elämässä nyt muka voisikaan olla? Allenilaiseen tyyliin henkilöt puhuvat paljon, aiheet kiertävät herkullisesti snobistisesta taidelässytyksestä aina vanhenevan bodin tuomiin ongelmiin asti. Sitten eräänä päivänä Liptonit alkavat epäillä, että heidän naapurissaan on tapahtunut – huuu – henkirikos.
Hyväntahtoisten Liptonien eloon tulee äkkiä säpinää. Ruipelo ruikuttaja Larry ja hänen reipasotteinen vaimonsa siirtyvät tirskistelystä murtopuuhiin ja lopulta kiristyksen kautta yhä kovempiin hommiin. Allen ei anna katsojalle aihetta pitkästyä tai tuntea itseään vaivaantuneeksi. Hitchcockin hauskimpia ideoita hyväksi käyttävä murhaleffa on hitaasti lämpenevä komedia, josta on vaikea olla pitämättä.
Casting on ensiluokkaista, kuten Allenin leffoissa yleensäkin. Elokuvan huono puoli on alleviivaavuus, jota ilmeisesti Allenin mielestä jotkin kohtaukset ovat tarvinneet. Koomisuuden lisäämiseksi arvatenkin. Ellei tämän anna häiritä, tulee tästä nauttimaan kybällä varmaan useammankin kerran.
