Kuten jo The Quiet Duelin nimestäkin pystyy päättelemään, tätä elokuvaa ei ole taidettu koskaan Suomessa yksittäisiä näytöksiä ja import-kopioita laajemmin julkaista saati sitten näyttää televisiossa. Kyseessä onkin yksi Akira Kurosawan tuntemattomimmista elokuvista, joka saikin länsimaisen ensi-iltansa syystä tai toisesta vasta kolmisenkymmentä vuotta alkuperäisen julkaisunsa jälkeen. Tästä ei edelleenkaan taida olla kovin montaa arvostelua edes internetissä, joten tämän kirjoittaminen herran vuonna 2018 on näin suomalaisesta näkökulmasta välttämätön kulttuuriteko..
Tiettävästi The Quiet Duelin aikoihin Toholla käynnistyi massiivinen lakko ja Kurosawan oli työnseisauksen sekä sitä seuranneiden olosuhteiden vuoksi pakotettu väliaikaisesti vaihtamaan studiota vastaperustetulle Daieille, jonka leivissä tämä tulisi ohjaamaan monia klassikoita vielä lähitulevaisuudessa. Tällä haavaa upouudella studiolla ei kuitenkaan ollut sen enempää resursseja kuin merkittävää osaamistakaan, joten produktio suunniteltiin alusta asti mahdollisimman helpoksi ja riskittömäksi toteuttaa pienellä budjetilla ja muutamilla lavasteilla.
Tällä kertaa Toshiro Mifune esittää idealistista tohtoria, joka sotavuosina tulee leikkauksen yhteydessä saaneeksi potilaaltaan syfiliksen. Rauhan tultua tohtorin taistelu jatkuu salassa, mies on valmis menettämään elämästään kaiken suojatakseen läheisiään tappavalta taudilta. Samaan aikaan alkuperäinen taudinkantaja on ehtinyt tartuttamaan vaimonsa, mikä johtaa lopulta tragediaan.
The Quiet Duel on varsin tavanomainen simppeli melodraama, josta on ihan turha etsiä mitään sen syvällisempiä tai ihmeellisempiä ulottuvuuksia kuin keskivertoelokuvista noin yleensä. Olen jostain lukenut, että syfilis vertautuisi tässä ajan japanilaiseen sosiaaliseen ilmastoon, mutta itse uskon suurimman sisäpiirivitsin tässä olevan Toshiron Mifunen vaihtaminen Juopuneen enkelin gangsterista lääkäriksi.
Rehellisesti sanoen The Quiet Duelista ei oikeni keksi mitään ihmeellistä sanottavaa. Kyseessä on selkeä hankalissa oloissa tehty välityö, jolla ei tavoiteltukaan mitään helppoa voittoa kaksisempaa taiteellista elämystä. The Quiet Duel onkin ehkä Kurosawan uran mitäänsanomattomin elokuva ainakin tähän mennessä.
