“Voiko olla totta! Mel Brooks ja Leslie Nielsen samassa elokuvassa? Tämä on taivas!”
Suurin piirtein näin ajattelin kirjasto-auton DVD-osastolla. Ikärajakin oli sallittu kaikenikäisille. Loistavaa. Sitten vaan äkkiä kotiin ja DVD päälle.
Mutta katsottuani puolitoista tuntia Verevää Vainajaa,alkoi alun innostus jo laimeta. Vaikka Nielsen onkin huippuvedossa,ja Brooks ohjaa/näyttelee taiturimaisesti,silti elokuvasta puuttuu jotain – nimittäin hyvä meininki. Brooksin edelliset elokuvat, kuten Villiä hurjempi länsi ja jopa Avaruusboltisit ovat olleet loistavaa viihdettä, mutta Dracula ei pääse niiden korkeudelle edes palokunnan tikapuilla.
Juonta en kehtaa selittää, sehän on kaikille tuttu Dracula-tarina. Mitään omaperäiseen vivahtavaakaan ei löydy.
Yhteenveto. Mel Brooksin huonoimmassa elokuvassa ei ole mitään kovin hyvää, puolikas tähti irtoaa Peter MacNicolin mainiosta roolista.
nimimerkki: norman bates
