Joukko kahdenkympin tietämissä olevia irlantilaisnuoria ovat valmistautumassa viikonloppua varten. Jokaisella on omia arkisia ongelmia: kummallisia päähänpinttymiä, naisia, kotiolot, paskoja duuneja jne. Elämä kulkeekin eteenpäin vauhdikkaiden viikonloppubileiden voimalla. Human Traffic kertookin suoraan yhden viikonlopun tapahtumat sen enempää selittelemättä.
Human Traffic kuuluu suoraan huume-elokuvien maailmaan. Tällä kertaa pääroolissa on extacy -tietenkin unohtamatta kaikkea muuta krääsää. Elokuvan juju onkin sen antamassa näkökannassa tuohon bailaamiseen ihmeelliseen maailmaan. Nappeja vedellään kuin Sisu-pastelleja siitä kuitenkaan sen enempää hölisemättä. Mitään opetuselokuvaa ei ole lähdetty vääntämään ja hyvä niin. “Niin kauan kuin nappien vetäminen on jälkkärien arvoista” kuulu meiningin logiikka. Nuoret tuoreet näyttelijäkasvot ovat mukavaa seurattavaa. Bileitä ennakoiva naivi yltiöpäinen hehkutus ja yleensä paskan puhumunen sujuu loistavasti.
Human Trafficin ongelma piileekin siinä että sillä ei oikeastaan ole kuitenkaan paljoakaan mitään uutta tarjottavaa. Kerronta- ja kuvaustyyli on irrottelevaa, mikä välillä hieman liiallisella turhuudellaankin puuduttaa. Ajoittain Trainspottingit ja muut pärähtävät pläjäyksestä heti mieleen. Tässäkin tapauksessa kuitenkin liikutaan viattomammalla ja kevyemmällä tasolla. Bilettäminen on hauskaa ja sillä siisti. Aiheesta kiinnostuneille kyseessä on tsekkaamisen arvoinen pläjäys.
