Konna ja koukku II jatkaa saman uran kyntämistä kuin mitä ensimmäinen harrasti. Banditin (Burt Reynolds) ja Snowmanin on taas ajettava Trans Amillaan ja rekallaan pitkät matkat Little ja Big Enos Burdetten yllyttämänä. Tällä kertaa äijien matkan on tarkoitus suuntautua Miamiin.
Nyt Burdettet ehdottavat Snowmanille, että rahaa on tulossa, jos hän suostuu Banditin kanssa taas reissun päälle. Ongelmana on, että Banditilla on jäänyt “putki” päälle ja ensin hänet pitää saada ajokuosiin. Snowman pyytää vanhan tutun, Carrien (Sally Field), apua ja taas on vanha kööri kasassa kaahailureissua varten. Carrie lähtee taas kerran kesken häiden ja näin ollen trio saa Buford T. Justicen (Jackie Gleason) taas peräänsä.
Tämä kakkososa on selvästi pelkkä rahastustuote eli mitään uutta ei ole viitsitty tuoda mukaan. No, sen verran on vaivauduttu, että Dom Deluisen esittämä lääkäri on pienenä lisämausteena ja Jackie Gleason vetää triplaroolin. Muuten mennään tutulla ykkösosan kaavalla. Kakkosessa vaan menee pitkät tovit alussa hukkaan, kun seurataan naurettavaa Banditin kunnonkohotusurakkaa. Siinä lipsutaan jo ensi kerran Poliisiopisto-/Turhapuro-osastolle. Varsinaiset autolla kaahailutkin on toteutettu jotenkin väsähtäneellä otteella, vaikka romua tulee aika lahjakkaasti. Kokonaisuudessaan leffan huumoripuoli on kaukana ensimmäisen Konna ja koukku -pätkän komediatarjonnasta. Kakkosessa liikutaan todellakin jossakin Pekka Puupää- ja Poliisiopisto 7 -tason naurettavuuksissa.
Ensimmäisen osan näyttelijät ovat ilmeisesti lähteneet mukaan tukevan palkkashekin houkuttelema, koska muuten ei voi käsittää miten tällaista kuraa on lähdetty tekemään. Laatunäyttelijöiden puolesta suorastaan hävettää! Reynoldsille on sentään ollut vara hommata tällä kertaa vaihtelun vuoksi kikkarapää-peruukki.
Vaikka ykkönenkään ei enää nykyään jaksa sytyttää entiseen malliin, niin kyllä tässä jäädään todella kauas sen viihdyttävyydestä. Autokaahailumeininki ei oikein toimi ja komediapuoli vielä vähemmän, koska on todettava, että parasta huumoria tarjoavat lopputekstien ei-erityisen hauskat epäonnistuneet kohtaukset. Joskus 1980-luvulla nuorena poikana katsottuna tämä oli jopa hivenen hauska, ei enää nykyään!
nimimerkki: J.O.
