Kaikilla eksoottisilla maailmankolkilla on omat kliseensä, joten on vähintäänkin ilahduttavaa törmätä hieman uudenlaiseen australialaiseen elokuvaan. Kenguruita tai punaisia aavikoita ei edes mainita ja se on välillä hyvä. Oyster farmer on myös poikkeuksellisen nokkela australialaisteokseksi. Yleensähän maan elokuvateollisuutta edustavat lähes yksinomaan enemmän tai vähemmän hällä-väliä-tyyppiset (ja parhaimmillaan loistavat) komediat plus satunnaiset draamat. Oyster farmeria sopinee vain kutsua erittäin onnistuneeksi hyvän mielen elokuvaksi ilman sen kummempaa lokerointia.
Mitenkään kuivaa tarinankerronta ei kirjaimellisesti tosiaan ole. New South Walesin kuvankauniissa jokisuistossa kaikki asiat kulkevat miten haluavat. Aina vain niljakkaammaksi käy sankarimme Jackin tilanne rahan, vaikeasti tulkittavan naisen ja omalaatuisten paikallisten kanssa tasapainoillessa. Mikään ei ole itsestään selvää, ja tuntuu melkein intiimiltä katsoa inhimillisiä ja värikkäitä tilanteita. Elokuva ei ole varmasti ollut kovin kallis toteuttaa, vaan eipä se merkitse mitään, kun kerrankin on ideoita mitä hyödyntää. Näyttelijät ovat kaikki jokseenkin tuntemattomia, mikä on vain virkistävää.
Tällaisesta Organismi todella pitää. Kierosti elämänmyönteinen asenne takaa nautinnon ilman sen kummempia kikkailuja. Kokonaisuuden hahmottaminen ja varma tunne elokuvan omaleimaisuudesta ovat tässä taiteenlajissa kestävämpiä avuja kuin muutamat nopeasti unohtuvat repäisyt kliseiden lomassa lillumassa.
Harvoin näkee elokuvaa, joka niin onnistuneesti keskittyy vain olennaiseen.
