James Conlonin johtama Pariisin oopperan kuoro ja orkesteri kuulostaa niin ihanalta, että se panee melkeinpä lihan värisemään. Upeilla teknisillä yksityiskohdilla kuvitettu oopperaversio H. C. Andersenin klassikkosadusta ei kerta kaikkiaan voi olla hurmaamatta. Oopperan sävelsi aikoinaan itse Igor Stravinski, joten tallenteen musiikkipuoli on enemmän kuin kunnossa – siitäkin huolimatta, että satakieli laulaa lähes silkkaa dadaa.
Osaksi mm. ORF:n, ARTV:n, SVT:n ja YLE:n yhteistuotantona valmistunut teos alkaa hitaalla tempolla. Pieni kiinalaispoika on saapuu yöllä ruukuntekijän majalle. Hämärässä yksi ruukuista alkaa elää. Sen pintaan ilmestyy joki, vene ja soutaja. Mies melan varressa alkaa laulaa tanskalaisen satusedän luomaa tarinaa julki. Ja stoorihan menee näin: Kiinan keisari saa ilokseen satakielen. Onni ei kuitenkaan kestä, sillä keisarille toimitetaan myös mekaaninen sirkuttaja. Oikea lintu ottaa tapauksesta nokkiinsa ja ryhtyy oikukkaaksi. Se lentää pois, jolloin keisari sairastuu. Satakieli on saatava takaisin tai koko valtakunta on vaarassa.
Pätkän visuaalinen loistokkuus on luotu digitaalisesti. Kuvitus on kekseliästä (esim. kaisloiksi muuttuvat jousisoittimet, näyttöpäätteistä rakennettu metsä, japanilaisvaikutteinen neontykitys ja ruokailukalustosta kasattu kaupunki) ja siinä on mukana lämmintä huumoria. Huumori saa koko teoksen tuntumaan siltä kuin sitä olisi tehty täydellä sydämellä. Luultavasti näin onkin, koska tekniikalla ei konstailla. Digitehosteiden keskellä liikkuu oopperatähtiä, joista kenenkään suorituksessa ei ole valittamista. Satakieli on modernin animaation ja vanhan oopperan yhdistämisen tähtihetkiä.
