Modernia taiwanilaista perhedraamaa, jossa hahmot on… kuvattu etäältä.

4.11.2004 01:02

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat:
Alkuperäinen nimi:一一
Valmistusvuosi:2000
Pituus:173 min

Leffa, jonka kansitekstissä hehkutetaan sille sekä New Yorkin että Cannesin kriittisten silmien antamaa hyväksyntää, voi tuskin olla kovin huono valinta. Cinema Mondo -sarjan julkaisuihin kuuluva 1+2 jättää kuitenkin vielä toivomisen varaa. Saattaa olla, että kyseessä onkin mitä loistavin mestariteos, mutta ellei taiwanilainen elokuva ole sitä tutuinta wokkia ja koekatselussa saa eteensä vieläpä modernia sellaista edustavan tekeleen, kaikki ei heti välttämättä nk. klikkaa.

1+2:ssa kamerat kohdentuvat erään taipeilaisen perheen elämään. Perheen pää on N.J. (Nien-Jen Wu), tossukkamainen mies, jonka kontolle työmaailmassa osuvat ne ikävimmät hommat. Mukavan naamansa vuoksi N.J. pannaan asialle, kun työkaverien tekee mieli päästä helpommalla. N.J., joka on rehellinen kuin purjo, joutuu torjumaan harmikseen mm. herra Otan (Issei Ogata) järkevät tarjoukset. Teko vie N.J:ltä lopulta työhalut kokonaan. Samalla perhe ympärillä kasvaa ja muotoutuu uuteen uskoon. Joku kokee luonnollisen poistuman, joku toinen raaemman kohtalon, joku tekee vasta ensimmäisiä kevätkääryleitään. Tätä kanaa on valeltu myös hunajalla, joten kaikille katsojille tuntuu padasta löytyvän jotakin järsittävää.

Ohjaaja Edward Yang ei nimenä juuri mitään sano, mutta miehellä on ohjaajanpallin lisäksi sauhunnut kynä tätä elokuvaa tehdessä. Hän nimittäin vastaa myös sen käsikirjoituksesta. Dialogia mahtuu 173 minuuttiin runsaasti sekä mandariinikiinaksi ja japaniksi että myös englanniksi.

Yang ei ole selvästikään halunnut nostaa yhtä tiettyä persoonaa tarinansa päähenkilöksi, vaan asetelmat elävät kohtausten mukaan. Käsittelytavassa on hyvät puolensa, mutta samaistumiskohteeseensa on vaikeampi löytää yhteyttä, kun elokuvan kuvauskin toteutettu on pääosin aika etäältä hahmoista. Ajoittain tuntuu jopa siltä, että ohjaaja haluaa istuttaa (vieraasta kulttuurista tulevan) katsojansa jakkaralle, parin metrin päähän lasivitriinistä, ja sanoa: ”Tässä kaapissa meillä on ehtaa itämaisuutta. Älkää nousko, se näyttää hyvältä juuri siitä kulmasta.” Itse tarinan rakenne on mielenkiintoinen ja ajatus virkistävä, kuten leffan herra Otan taikatemput.

Arvosteltu: 04.11.2004

Lisää luettavaa