Sukujuhlat. Isäpappa on hälisemässä, sillä perheen ainut tytär on menossa vihille. Ei toki rakkaudesta, sehän on aina semmoista lottoamista, vaan ihan järjestetysti. Näin siis ihanassa Intiassa eilen, tänään ja varmasti pitkään myös tulevaisuudessa. Mikäpä siinä, varsinkin, jos ihmiset ovat yhtä sympaattisia kuin tässä Venetsiassa kultaisella jellonalla palkitussa leffassa.
Useasti aiemminkin kriitikoilta ja palkintolautakunnilta positiivista palautetta saanut Mira Nair saa aika yllättäen vähästä paljon irti. Monsoon Weddingin keskipisteenä on häitä valmisteleva perhe ja aivan erityisen huomion siitä saavat kaksi nuorta naista, joista toinen on tuleva morsian ja toinen moderni äkäpussi (vrt. Shakespearen näytelmä). Komeaa sulhasta kiikutetaan morsiolle peräti Amerikasta asti, mutta Riaksi (Raaz) nimetty sinkkuystävä jaksaa kyseenalaistaa toisen onnen. Modernit elämäntavat ovat tunkeutuneet myös New Delhiin, eikä naitettava neito enää välttämättä olekaan puhtoinen neitsyt. Sivujuonissa seurataan häidenjärjestäjän ensimmäistä kunnon romanssia ja Rian tarinaa pois miesten sortovallan alta.
Monsoon Wedding on kieltämättä kulttuurillisesti viehättävän avartava elämys, mutta miksikään postikortiksi tai tietokirja-artikkeliksi se ei muotoudu. Hahmot perheen isukista (Shah) palvelustyttö Aliceen (Das) ovat kiinnostavia ja keikkuva kuvaustyyli tuo tiettyä todenmakua muutoin aika saippuasarjamaiseksikin miellettävään juoneen. Näyttelijät ovat yleisesti hyvää tasoa, triviatietona voi mainita, että mm. Gandhissa Pandit Nehruna esiintynyt Roshan Seth piipahtaa tässä leffassa sulhasen isänä. Kokonaisuutena kohtalaisen raikas intialainen leffa, joka on kiitettävän kaukana Bollywood-musikaaleista.
