Taikakuskista ja Mafiaveljistä tuttu Martin Scorsese on saanut koottua lastenelokuvan, jonka katsojakunta ei rajoitu lapsiin. Mitäköhän tästä tulee. Ensimmäinen traileri teattereissa ei iskenyt ollenkaan. Kun Hugo kääri kasaan viisi oscar palkintoa, niin teattereihin oli mentävä.
Martin Scorsese ohjaa elokuvan jälleen mainiosti. Elokuvaan syventyy hyvin. Ben Kingsley tekee parhaimman roolituksen. Muidenkin näyttelijöiden suoritukset ovat ihan hyviä, mutta lapsinäyttelijät olisivat voineet tehdä parempaa työtä. Vähän yli keskitason käsikirjoitus ei iskenyt, vaikka yritys oli hyvä.
Hugo kertoo 1930 luvusta, jossa pieni poika oli juuri menettänyt isänsä. Hän yritti korjata isän robotin. Poika saa ystävän apuun siihen hommaan. Todellinen elokuvan tarkoitus pysyy pimennossa koko alkupuoliskon.
Elokuvan alkupuolisko oli kiehtovaa katsottavaa, mutta robotin mysteerin selvittyä, se alkaa jorisemaan turhia elokuvataidon synnystä. Hugon alkupuolisko ja loppupuolisko on kuin kaksi eri elokuvaa jotka on liimattu yhteen, jossa ei onnistuttu kauhean hyvin. Se takaa myös päähenkilön vaihtumisan ja aikaisempi päähenkilö jää turhaksi sivuhenkilöksi. Elokuvan alku jää todellakin ihan turhaksi loppua kohden.
Hugo on vielä ihan liian ylipitkä. Turhia ihmisten koiratutustumisia löytyy liian paljon. Elokuvan olisi voinut tiivistää puolentoistatunnin jutuksi ja pahinta on se, että tämä elokuva on joissain kohdissa todella pitkäveteinen. Mitä Scorsesen päässä on oikein liikkunut?
Erikoistehosteet ovat jälleen vuoden parhaita. Se on elokuvan parhaita puolia ja osittain ne saavat pitkäveteisen ja ylipitkän Hugon katsomaan loppuun asti.
Hugon ohjaus, erikoistehosteet ja osa näyttelijäsuorituksista ovat mainioita. OK juttuja on käsikirjoitus ja idea, jossa on kyllä jotenkin onnistuttu. Mutta lapsinäyttelijät ja ylipituus saavat Hugosta mainiosta kohtalaiseen elokuvaelämykseen, jonka ei olisi pitänyt kahmia viittä oscar palkintoa.
