DVD:lle Hymyhuulet ei tietääkseni ole ainakaan vielä ilmestynyt, mutta toivottavasti se saapuisi kauppojen hyllylle mahdollisimman pian, ettei tarvitisi kelailla tuota VHS-nauhaa edestakaisin. Peteliuksen ja Kallialan tähdittämä vuodesta 1987 vuoteen 1988 tehty sketsisarja Hymyhuulet kuuluu samaan junttimaiseen genreen kuin Pulttibois ja Velipuolikuu. Hymyhuulien sketsejä mm. saamelaiset, romaanit jalostettiin myös Pulttiboisissa, mutta ehkä hivenen typerämmällä ja sekavalla tavalla. Jos pitää Pulttiboisista niin pitää varmasti tästäkin, sillä on tämä Pulttiboisia huomattavasti parempi. Hymyhuulet taisi olla ensimmäinen sarja jossa Petelius/Kalliala esiintyivät duona.
Sarjan ohjauksesta huolen pitää Kari Kyrönseppä sekä Pertti Melasniemi. Käsikirjoittamisessa on ollut mukana paljon porukkaa: Seppo Ahti, Aake Kalliala, Kari Kyrönseppä, Pirjo Luoma-aho, Jukka Mäkinen, Pirkka-Pekka Petelius, Tiina Pirhonen, Antti Raivio sekä Ville Virtanen. Pääosissa ovat Kallialan ja Peteliuksen lisäksi Ville Virtanen, Antti Raivio, Tiina Pirhonen, Pirjo Luoma-aho sekä Pham Tan Kiet ja Billy Carson. Sarjan hahmoista on muodostunut ns. klassikoita ja kuten aiemmin mainitsin niitä on käytetty myös myöhemmissä sketsisarjoissa kuten Pulttiboisissa ja Manitboisissa. Sketseissä esiintyvät niin tutut mustalaiset, nunnuka-nunnuka saamelaiset, Johannes ja Kyllikki Virolainen, nuo ihme armeijatyypit jotka huutaa “Terveee!”, tummaihoinen mies (Billy Carson) soittaa aasialaiselle (Pham Tan Kiet) sekä tietysti Aki ja Turo joista nousi valtava auts-tex-tex -buumi. Velipuolikuun vaikutus tähän sketsisarjaan on ollut valtava mutta se ei todellakaan ole huono asia. Päinvastoin. Monet sketsit ovat todella hauskoja, hyvin kirjoitettuja ja toimivat yhä.
Kun Pulttibois arvostelussani tokaisin että “Pulttibois on hauskimpia sketsisarjoja mitä suomen viihdeteollisuus on pystynyt televisioon tuottamaan” niin tein virheen, koska olisi pitänyt siirtää tuo lause tälle sarjalle. Vaikkei tämäkään Velipuolikuuta voita niin Pulttiboisia se on selkeästi parempi. Elikkä huonoja puolia on edelleen joidenkin ylipitkien sketsien tylsyys ja mauttomat nunnuka jutut eivät enää loppuvaiheessa naurata yhtään. Lisäksi laulukohdat voivat olla aika puuduttavia. Pilkettä silmäkulmaan tuovat Akin ja Turon toilailut sekä romaanit ambulanssikuskeina -sketsi. Lisää hauskuutta tuo se kun Kallialan ja Peteliuksen pokeri pettää pahastikin joissakin sketseissä. Viimeisen jakson lopun “Hymyhuulet” kappale on hyvä piristys. Kokonaisuutena Hymyhuulet on loistavaa suomijunttihuumoria ja se täydentää upeasti Velipuolikuuta, Mutapainin ystäviä, Tabua, Pulttiboisia ja Manitboisia. Jäämme odottelemaan sitä DVD:n ilmestymistä.
nimimerkki: The Man With No Name
