Historiasta aina kiinnostuneena sattui silmieni eteen tämäkin pläjäys (myös aijemman tykittäjän kehujen vaikutus oli huomattava) joka oli sitten katsottava. Kyseessä olikin ihan kiintoisa pläjäys.
Elokuva siis kertoo Hitlerin tarinan lapsuudesta (tosin hyvin vähän), nuoruudesta (no jaa…), taisteluista ja noususta Kolmannen valtakunnan johtoon. Monille tarina on jo tuttu, mutta kuvituksena historiankirjaan -mielessä elokuva toimii yllättävänkin hyvin.
Elokuva näyttää hyväksyneen yleisesti pätevät mielipiteet, jonka mukaan Hitleristä tuli apsoluuttinen paha jo varhain, eikä sen takia hahmon inhimillisyyteen ole panostettu. Tämä onkin elokuvan suurin heikkous, sillä tämän takia Hitler ei ole enää uskottava. Tuntuu oikeastaan melko ihmeelliseltä ajatella, että tuollainen kiihkomielinen hullu rasisti olisi noussut kokokansan sankariksi ja johtamaan viimevuosisadan vaikuttavinta (pahan)valtakuntaa.
Toisaalta elokuvalla on toki hetkensä ja se on alusta asti riittävän mielenkiintoinen. Elokuvan voisikin ajatella jonkun laisena tiivistelmänä siitä suuresta tietomäärästä, johon muuten tarvitsisi turvautua. Itse Mein Kampfitkin lukeneena kaikki eivät välttämättä olleet yllätyksiä, mutta jotain kyllä.
Ohjauksellisesti elokuvan laatu vaihtelee. Välillä Christian Duguay tuntuu saaneen jotain lisävoimia, joidenka takia elokuva on paikoin erittäin toimiva. Ihan lopussa homma kuitenkin alkaa mennä överiksi, eikä ohjaaja tahdo saada hommaa toimimaan edes riittävän uskottavasti.
Käsikirjoitus pysyy ihan kivasti kasassa ja pitää mielenkiintoa yllä hyvin, vaikka jättääkin Hitlerin kanssaihmiset aikalailla pahvisiksi. Tosin huippuhetkinä sekin pelaa.
Robert Carlylen roolisuoritus Hitlerinä ei tosin oikein pure. Miehellä on ihan väärä olemuskin! Jos unohdamme, ettei Carlyle näytä yhtään Hitleriltä, tulee ensimmäiseksi mieleen se, ettei hän osaa uskottavasti näytelläkkään häntä. Pökkelömäinen roolisuoritus kuitenkin voidaan jättää vaille suurempaa huomiota, mikäli haluaa samastua elokuvan luomaan mielipiteeseen. Ja toki silläkin on hetkensä, kuten kiihkomieliset puheet. Tosin tuntuu, että jopa Charlie Chaplin oli parempi Hitler-kopio Diktaattorissaan.
Muista roolisuorituksista ei oikeen voi paljoa sanoa, sillä hahmot jäävät suurimmaksi osaksi karkeiksi ja enemmän tai vähemmän pahviksi. Elokuva perustuu Hitlerin kuvaamiseen ja sellaiseksi se on tehtykin. Itse asiassa elokuvan jälkeen ei vähemmän tarkkaavainen katsoja muista keneltäkään muulta edes nimeä.
Kaiken kaikkiaan Hitler – pahan nousu on melko yksipuolinen ja valtavirran mielipiteiden mukaan toteutettu, mutta myös mielenkiintoinen ja toisaalta varsin laadukas ja viihdyttävä paketti. Historian tunneilla elokuva varmasti toimisi, onhan elokuvassa paljon tietoa ja kyseessä kuitenkin TV-elokuva, jonka voi pysäyttää tarpeen mukaan. Miksikään huippuhyväksi Hitler-kuvaukseksi ei elokuvasta kuitenkaan ole.
nimimerkki: Sano mitä sanot
