Matrix-trilogian viimeinen osa jatkuu suoraan siitä mihin edellinen, Reloaded, jäi (nämä kaksi jatko-osaahan kuvattiin yhtenä elokuvana ja sitten iskettiin keskeltä poikki, että saatiin tulokseksi kaksi elokuvaa). Eli, koneet lähestyvät Zionia ja vaikuttaa että tuomiopäivä lähestyy ihmisrotua. Taas. Neo makaa maan ja helvetin välissä odottaen venemiestä viemään hänet. Smith kasvaa ja on nyt Neon negatiivi. Kuka pelastuu, kuka tuhoutuu, kuka uhrautuu, ja miksi?
“Why, Mr. Anderson? Why do you do it? Why get up? Why keep fighting?”
Revolutions on synkkä elokuva, siitä ei ole epäilystä, se on monitasoinen kuolemaa ja toivoa käsittelevä filosofinen mestariteos. Viittauksia löytyy useiden eri filosofien laatimista teoksista, ja uskonnollisia teemoja on paljon. Moraalia, toivoa, ja rakkautta pidetään myös pinnalla keskeisenä osana elokuvaa, ja jälkimmäinen onkin suurin syy miksi mikäkin asettuu paikoilleen lopuksi. Neo antaa periksi ja tekee täydellisen paluun lähteeseen, sieluun.
Matrix-elokuvat vaativat katsojaltaan tiettyä tarkkailua, eikä trilogiaa voi katsoa vain toisella silmällä. Jos elokuvasta on päättänyt ottaa syvimmän idean irti, siihen täytyy paneutua. Sarja toimii parhaiten kuusi-tuntisena elokuvana, kun kaikki kolme isketään yhteen. Nämä eivät ole helppoja elokuvia.
No niin, aloitetaanpa siitä että elokuva on visuaalisesti yksinkertaisesti upea. Elokuva on nyt pari vuotta vanha ja efektit ovat vieläkin parhaimmat, mitä olen tähän päivään mennessä nähnyt, ja kun efektit toimivat, massiivisista sci-fi- taistelukohtauksista saadaan paljon enemmän irti, koska toiminnassa on koko ajan mukana eräänlainen todellisuuden tunne, joka lisää jännitystä ja ahdistavuuden tunnetta, ja siinä on sitten linssit huurussa.
“Do you think you’re fighting for something, for more than your survival? Can you tell me what it is, do you even know?”
Näyttelijät hoitavat homman kunnialla, valitettavasti osa hahmoista (kuten Morpheus) jää tässä elokuvassa hyvin pitkälti vain tukeviksi taustahahmoiksi, mutta syvyys on saatu luotua aiempien filmien kautta hyvin. Hugo Weaving, taas, vetää selvästi parhaimman suorituksen Smithinä, jolla alkaa nyt toden teolla viiraamaan päässä – upea suoritus. Keanu Reevesin hahmo, Neo, on taas synkemmin elokuvassa mukana, ja pätkästä löytyy sitä samaa hädän ja pelon tunnetta mitä Neolla oli ensimmäisessä osassa. Ja Reeves onnistuu hyvin.
Elokuva, kuten mainittua, on yksinään pitkälti visuaalinen (upea sellainen) toiminta-scifi-elokuva, mutta trilogian päätösosana se on aivan mahtava. Revolutions on eeppisin sci-fi elokuva ikinä. Siitä ei ole mitään epäilystä. Musiikit ovat mahtipontisia, taistelut kauniita, ja syvyys taivaallista luokkaa. Wachowskit loivat todella upean trilogian, hienolla kameratyöskentelyllä (kamera tosiaan on usein paikoissa, jonne sitä ei uskoisi laittavan, ja tunnetta saadaan luotua hienosti) ja vedenpitävällä käsikirjoituksella, joka tullaan muistamaan vuosia ja vuosia.
“Is it freedom? Or truth? Perhaps peace? Could it be for love?”
DVD:n kuvanlaadusta mainittakoon, että siinä on muille haastetta (10/10) ja että äänimaailma pelaa täydellisesti, pienimmätkin räsähdykset kuuluvat tyylikkäästi joka suunnasta (10/10).
Suosittelen elokuvaa toiminnan ystäville, ja niille jotka uskovat Matrix-trilogian olevan monitasoisuudessaan lähellä sydäntään. Kiitos Wachowskit.
“Illusions Mr. Anderson. Vagaries of perception.”
nimimerkki: mud
