DVD-levyn kannessa hymyilevä tyttö on kiertänyt käden isänsä ympärille. Kaksikko makaa villiksi kasvaneella, raikkaalla ruohikolla. Isä painaa tytön päätä suojelevasti rintaansa vasten. He näyttävät vilpittömän onnellisilta.
Jo pelkästään kansikuvaa tarkastelemalla saa jonkinlaisen käsityksen siitä, mitä The Ballad of Jack and Rose tulee pitämään sisällään: Elokuva on yhdysvaltalaisen Rebecca Millerin käsikirjoittama ja vuonna 2005 ohjaama monitulkintainen kertomus tyttären ja isän välisestä rakkaudesta.
Tapahtumat sijoittuvat Amerikan itärannikolle, missä eristäytyneellä saarella kuolemansairas Jack Slavin (Daniel Day-Lewis) koettaa viettää mahdollisimman luontoystävällistä elämää yhdessä lapsensa Rosen (Camilla Belle) kanssa. Heidän elonsa on varsin harmonista ja idyllistä: he istuttavat kukkasia, nikkaroivat, lukevat, unelmoivat… Ainoana ongelmana näyttää olevan tapa, jolla Rose on kasvatettu – tai paremminkin jätetty kasvattamatta. Jack ei nimittäin ”usko massatuontantoon” ja on tämän tähden ottanut tyttärensä pois koulunpenkiltä. Tämän seurauksena tyttö on väistämättä jäänyt ilman todellisia ystäviä – lukuunottamatta omaa isäänsä. 16 vuoden iästään huolimatta Rose on jo todellisesta maailmasta eristäytynyt, mistä syyttäminen on vain ja ainoastaan hänen kasvattajaansa. Jackin sairaus näyttää vievän häntä koko ajan yhä huonompaan päin, ja niinpä miehen on myös pikaisesti keskittävä jokin ratkaisu tyttärensä tulevaisuuden pelastamiseksi. Epätoivoisena ja hyväuskoisena Jack kutsuu saarelle asumaan Kathleenin (Catherine Keener), yksinhuoltajan jota hän on mantereella vieraillessaan satunnaisesti tapaillut. Nainen tuo mukanaan poikansa: lievästi sanottuna karmaisevan Thaddiuksen (Paul Dano) ja kotoisaa lämpöä uhkuvan Rodneyn (Ryan McDonald). Kathleen ei kuitenkaan ole mitenkään erityisen äidillinen esimerkki, eikä Jackin ja hänen suhteensa näytä perustuvan juuri mihinkään muuhun kuin rahaan ja seksiin. Kuten arvata saattaa, viaton ja epäsosiaalinen Rose ei ole lainkaan innoissaan muukalaisten tunkeutumisesta kotiinsa. Tajuamattaan Jack on tuonut saarelle kaiken sen turmeltuneisuuden, jolta hän on tytärtään vuosia koettanut suojella. Seurauksena on kirjaimellisesti luunmurtumia ja verta, tosin hieman yllättävissä yhteyksissä…
The Ballad of Jack and Rose pursuaa symbolismia ja on siksi ymmärrettävissä monelta eri kannalta. Pelkästään pintapuolisesti katsastettuna se voisi olla tarina itsekkäästä miehestä, joka epäonnekkaasti istuttaa tärkeänä pitämänsä arvot viattomaan jälkikasvuunsa, mutta asia ei ole aivan näin yksinkertainen. Ensinnäkin, Jack Slavin on hahmona erittäin mielenkiintoinen ja monitasoinen. Hänen edustamansa ideologiat sotivat sekä nykyistä yhteiskuntaa että hänen tyttärensä normaalia kasvukehitystä vastaan. Loppujen lopuksi hänen onkin nostettava tärkeämmäksi joko omat arvonsa tai tyttärensä tulevaisuus. Isäänsä mukaillen Rose Slavinkin on yhtä lailla varsin monimutkainen ja omapäinen olento, joka selvästi taistelee freudilaisittain elektra-kompleksin parissa. Tytön seksuaalinen kypsyys on elokuvan alkumetreillä vasta nupussaan, ja hämmennyksissään Rose pyytää lähes tuntematonta miestä opettamaan itseään suutelemaan. Kukkia toimittava mies vastaa ettei millään voisi, sillä ensimmäisen suudelman tulee olla romanttinen. Ensimmäinen suudelma pitää moiskauttaa rakastamansa ihmisen suulle, mutta Rose ei rakasta ketään muuta kuin isäänsä. Kuinka hän voisikaan rakastaa ketään muuta, kun Jack on periaatteessa ainoa ihminen hänen elämässään?
Pelkän insestin nostaminen elokuvan pääaiheeksi ei olisi reilua. Välttämättä mistään insestistä ei tulisi edes puhua näin sekavien henkilöhahmojen tapauksessa. The Ballad of Jack and Rose on ennen kaikkea ristiriitaisuuksien elokuva asettaessaan erilaisia aiheita vastakkain: turmeltuneisuus vastaan viattomuus (jotka eivät loppujen lopuksi näytä olevan kovin kaukana toisistaan); hyväksyttävä rakkaus vastaan kielletty rakkaus; oma etu vastaan muiden etu. Elokuva on äärettömän sympaattinen traagisuudestaan ja hiukan kiusallisista aiheistaan huolimatta. Se on samaan aikaan uskomaton kaiken draamansa vuoksi, mutta samasta syystä myös täysin uskottava ja inhimillinenkin. Elokuvan aikana korjataan monia virheitä ja jatketaan eteenpäin kaameista vastoinkäymisistä huolimatta.
Rosea – eli elokuvan toista keskushenkilöä – on valittu esittämään vielä suhteellisen tuntematon Camilla Belle, joka on nuoresta iästään huolimatta esiintynyt jo lukuisissa filmeissä. Hän loihtii eloon täydellisen viattoman tytön aina nappisilmiä ja tuuheita kulmakarvoja myöten, ja onkin varsin ilahduttavaa katseltavaa ja kuunneltavaa. Rosen isää eli Jackia tulkitsee erittäin luontevasti Daniel Day-Lewis. Elokuvaa katsoessa unohtuu, että hän on yksi Hollywoodin arvostetuimmista tähdistä – sitä vain tajuaa kaipaavansa köykäisen mutta rakastettavan Jack Slavinin perään lopputekstien vasta alkaessa rullata. Tarinan mukaan Daniel Day-Lewis itse oli tämän elokuvan kuvaustilanteessa niin vaikuttunut Paul Danon kieltämättä hienosta suorituksesta, että ehdotti tätä myöhemmin elokuvaan There Will Be Blood Eli Sundayn rooliin.
[/i]The Ballad of Jack and Rose[/i] on ehdottomasti katsomisen arvoinen elokuva, vaikka sen kerronta onkin toisinaan hieman epätasaista. Lisäksi elokuvan kuvaamistapaa on paikoitellen kritisoitu, mutta satunnaiset heiluvaisuudet eivät juuri häiritse kokonaisuutta, mikäli elokuvaa itsessään pitää kiinnostavana. The Ballad of Jack and Rose saattaa hätkähdyttää suvaitsevaisempaakin katsojaa viitatessaan insestiin, jolla on kuitenkin tabun maine monessa maassa. Noin ”pieneen” seikkaan ei kuitenkaan kannata jumittautua, vaan katsojan tulee antaa ajatuksia herättävän ja koskettavan tarinan viedä mukanaan!
