Kaikki varmasti tuntevat Whachowskin veljekset Matrix-elokuvistaan. Nyt he ottavat haltuunsa aivan uuden lajityypin, nimittäin kilpa-ajoelokuvan. Speed Racer pohjautuu 60-luvun animesarjaan, jossa autoilijat kaahaavat mitä mielikuvituksellisimmissa maisemissa jossain päin tulevaisuutta. Nyt idea on käännetty greenscreen-tekniikan avulla huimaksi rallielokuvaksi, joka on kuin joka pikkupojan unelma.
Racerin perheellä on kilpa-autoilu verissä. Nyt perheen toiseksi nuorin poika Speed Racer (vänkä nimi pojalla, eikö?) niittää mainetta ajokolarissa kuolleen veljensä jalanjäljillä. Speed on jo pikkupojasta asti rakastanut kilpa-ajoa ja nyt hänen ollessaan kuuluisa uskomattomista ajotaidoistaan saa hän suuren firman Royaltonin mielenkiinnon. Racerin perhe saa mahdollisuuden yhdistää autonrakennustaitonsa jättifirman kanssa, mutta Speedin hylätessä tarjouksen, joutuu hän sekaantumaan suurten rallifirmojen juonitteluun ja saa selville kilpa-ajon todellisen luonteen.
Speedin täytyy liittoutua mysteerisen Racer X:n ja rikkaan Taejo Togokahnin kanssa muuttaakseen kilpa-ajamisen mädäntyneen ja lahjotun systeemin ja todistaakseen, että rallissa kyse on ajamisen ilosta, eikä rahasta.
En ymmärrä miksi tätä elokuvaa on haukuttu niin paljon, sillä omasta mielestäni elokuva oli todella hyvä. Juonen rakenne on kohdallaan, eikä ole liian ennalta arvattava. Speed Racerin roolin vetävä Emile Hirsch on mielestäni nappivalinta pääosaan. Racer X:n roolista vastaa Lostista tuttu Matthew Fox, joka onnistuu lopussa tarjoilemaan pienoisen lopputwistin, jos sitä sellaiseksi voi kutsua. Kaikinpuolin näyttely on kohdallaan monien hahmojen osalta.
Koko elokuva perustuu tietokoneella luotuihin taustoihin, ja näin jälki on saatu näyttämään upealta. Tulevaisuuden kilparadat ovat neonvaloin ja karkkivärein loistavia futuristisia taideteoksia, jotka hivelevät silmää. Varsinkin lopun viimeinen kilpailu on suorastaan kaunista katseltavaa. Vaikka paikoin animointi onkin hieman lapsellista, ei se menoa haittaa. Moottorin jylinä pistää adrenaliinin virtaamaan ja turbovauhtia viilettävät autot ovat hienosti tehtyjä.
Lapsellisuudella joissain kohdissa on tarkoituksensa, sillä Yhdysvalloissa elokuvaa levitetään PG-ikärajalla. Lapsille tarkoitettua tyhmää huumoria ei kuitenkaan ole liikaa, vaikka perheen kuopusta Spritleä näyttelevä Paulie Litt onnistuu ylinäyttelemisellään lemmikkisimpanssinsa kera tarjoilemaan myötähäpeää (tosin simpanssi on varsin mainio). Suomessa Speed Racer on saanut K11-ikärajan, vaikka muutamaa vauhdikkaampaa tappelukohtausta lukuunottamatta elokuva olisi varmasti pienten hurjapäiden mieleen.
Muutamia turhia kohtia ja lapsellista juttua lukuunottamatta Speed Racer on lähes täydellinen paketti. Animoinnista ei voi pahaa sanoa, ja kaikki on muutenkin kohdallaan, sekä tarinan, että näyttelyn saralta. Suosittelen elokuvaa katsottavaksi elokuvateatterissa, sillä isolla kankaalla ja huippu äänentoistolla tämä elokuva on mahtava elämys.
