Vuonna 2005 Tony Scott tekaisi elokuvan edesmenneestä ystävästään Domino Harveysta. Hän oli näyttelijän tytär, joka ryhtyi palkkionmetsästäjäksi. Elokuvan on käsikirjoittanut Donnie Darkon käsikirjoittaja ja ohjaaja Richard Kelly.
Todellisesta Domino Harveysta en tiedä juuri muuta kuin sen, että hän on ollut olemassa ja että hän kuoli kesällä 2005 huumeisiin, joten tältä pohjalta en voi mennä arvioimaan, miten hyvin elokuvan tapahtumat vastaavat todellisuutta. Varmaa on vain se, että Hollywoodin tapaan tarinaa on muunneltu. Ainakin toteutuksessa on mennyt pieleen suurin piirtein kaikki, mikä vain pieleen voi mennä. Paremmalla työporukalla tästä olisi voinut saada ihan kivan elämäkertadraaman.
Pahin kompastuskivi, kuten huonojen elokuvien kohdalla yleensä, on onneton käsikirjoitus. Voi vain ihmetellä, miten mainion Donnie Darkon tehnyt Richard Kelly on saanut tähän elokuvaan niinkin onnettoman kässärin. Pahin ongelma on juonen ohuus. Se on niin perinteinen ja hollywoodmainen, että jo ilman kriittistäkin asennoitumista alkaa epäillä homman todenmukaisuutta. Jos ei tietäisi, että päähenkilö pohjautuu todelliseen henkilöön, on helppo ajatella kaiken olevan alusta loppuun fiktiota. Tarinaa ei saada kytkettyä mihinkään todellisuutta vastaavaan taustaan, vaan kaikki tuntuu olevan meidän maailmastamme irrallaan.
Toinen suuri ongelma on hahmojen paperinohuus. Domino Harveyhin ei ole juurikaan panostettu ja muut henkilöt jäävät pelkiksi statisteiksi, joiden ainoa tehtävä on viedä juonta eteenpäin. Elokuvan nimihahmo jää katsojalle turhan etäiseksi. Hänessä ei ole oikeastaan minkäänlaista särmää, eikä hänen hahmoaan juuri kehitellä, ja kun kehitellään, niin koko homma menee pieleen. Dominon kehitys kiltistä tytöstä palkkionmetsästäjäksi on toteutettu todella tökerösti. ‰Voi ei, kultakalani kuoli. En enää kiinny kehenkään tai mihinkään‰. Tuolla replalla oikeastaan kuitataan koko homma. Eipä sillä, koko elokuvan dialogi on muutenkin todella onttoa, muutamaa hauskaa kohtaa lukuun ottamatta. Muutenkin Dominon vaiheita kuvataan todella laiskasti. Hahmo ei oikeastaan kiinnosta tippaakaan. Edes Dominon huumeongelmista ei mainita sanallakaan. Tony Scott selvästikin halusi lakaista ystävänsä ongelmat maton alle.
Ja entäs kuvaustyyli. Jo Dominoa edeltäneessä ohjaustyössään Koston liekissä Tony Scott osoitti mieltymyksensä MTV-tekniikkaa kohtaan. Jo Koston liekissä kamerankäyttö oli jokseenkin levotonta, mutta siinä se pysyi edes välillä paikoillaan. Dominossa kamera pysyy paikoillaan pisimmilläänkin noin kolme sekuntia, jos sitäkään. On suorastaan turhauttavaa, kun ei saa selvää, mitä toimintakohtauksissa tapahtuu. Kaikki liikekin on säädetty monikertaiselle nopeudelle. Muun muassa ihmiset eivät kävele, vaan kaikki suorastaa vilisee silmissä. Tässä on myös käytetty paljon vihertävää värisuodatinta. Ei ole montaakaan kohtausta, joissa olisi ihan normaalit värit. Tällainen värikikkailu voi joskus toimiakin, mutta Tony Scott syyllistyy tässä suorannaiseen väärinkäyttämiseen. Ei pelkällä kikkailulla pitkälle pötkitä. Domino muistuttaa enemmänkin kaksituntista musiikkivideota kuin oikeaa elokuvaa.
nimimerkki: Ville
