Elokuva, joka alkaa kaaosteorialainauksella, saa kohdalleen valtavat odotukset. Varsinkin kun ko. leffan pääosista löytyvät hömppäkomedioista tutut Ashton ”Punk’d” Kutcher ja Amy Smart ja ohjaajan pallilta pari kokematonta jannua. Perhosvaikutuksen kohdalla ei tarvitse kuitenkaan pettyä, vaan mielenkiintoisesti elokuva liukuu kaaoksen rajamailla, ja pääosajoukko selviytyy kunnialla osistaan.
Elokuvan päähenkilöllä, pojalla nimeltä Evan (Kutcher), on erityinen ominaisuus, jonka hän on perinyt isältään. Evanin elämä ei ole helppoa, vaan muistikatkosten täyttämään nuoruuteen mahtuu kriisejä yllin kyllin. Niin viattomat lapsiperheet kuin oma kaveripiirikin tuntuvat joutuvan ongelmiin Evanin seurassa. 20-vuotiaana yliopisto-opiskelijana Evan on varma, että on selvinnyt nuoruuden koettelemuksista, mutta tällöin infernaalinen tuska vasta alkaakin. Pojan elämästä tulee uskomaton aikahyppely takaumien, todellisuuden ja epätodellisuuden välillä.
Perhosvaikutus on mukaansatempaava ja visuaalisesti briljeeraava scifitrilleri. Omaperäisen seikkailun taustoja ei juurikaan pohjusteta, mutta silti jumaluudella leikittelevä jännäripakkaus ei pysyy oikealla tiellä. Mukana on Shyamalanilta tuttua aavemaisen oloista mystiikkaa, Vanilla Skyn nerokasta siirtymää scifistä rakkauteen ja vielä otteita mestariteos Mementostakin. Evanin, tämän lapsuudenrakkaus Kayleigh Millerin (Smart) ja muiden kumppaneiden elämänkäänteet on pakko seurata loppuun.
Loppu ei ole elokuvan paras kohta, itse asiasssa se on koko kauniin aikalaikittelyn heikoin lenkki, joka jopa suututtaa outoudellaan. Nerokkaiden (ei sekavien) käänteiden jälkeen saapuva ratkaisu kyllä jaksaa yllättää, mutta lopulta latistaa kaaoksen keskellä kulkenutta elokuvaa rajusti. Elokuva tuntuu loppuvan väärään kohtaan, ja jumaluudella siis voidaan sittenkin leikkiä. Ratkaisu pudottaa varmat viisi pojoa ohjaajapari Bress & Gruberin ja ryhmän käsistä viime metreillä.
Laimean lopunkin jälkeen Perhosvaikutuksesta jää hyvä mieli. Se kuuluu ehdottomasti niihin elokuviin, joista ei voi kertoa liikaa, koska voima perustuu yllätyksiin. Lisäksi kerronta on niin intensiivistä ja puhuttelevaa, että siitä on lähes mahdoton olla pitämättä. Jo aiemmin mainitsemiani leffoja diganneet todennäköisesti rakastavat tätä leffaa. Jopa Ashton Kutcherista huolimatta.
