Majuri Mallory (Robert Shaw) ja tämän tyyni, yläluokkainen apuri kersantti Miller (Edward Fox) saavat tehtävän: mennä ja tappaa vakooja Lescovar (Franco Nero). Juttu liittyy toiseen tehtävään mitä suorittamaan lähtee amerikkalainen everstiluutnantti Barnsby (Harrison Ford) ja mukaan tarttuu myös kersantti Weaver (Carl Weathers). Kaikki menee heti alussa pieleen, joskin kohtaaminen tsetnikkien kanssa esittää paitsi ihmismoukari kapteeni Drazakin (Richard Kiel), myös sen pakollisen naisvakooja Maritzan (Barbara Bach). Barnsbyn tehtävä tuhota silta liittyy luonnollisesti Malloryn tehtävään ja toimintaa on luvassa.
Alistair MacLean kirjoitti vauhdikkaita sotaromaaneja. Navaronen haukat on juurikin sellaisesta tehty vauhdikas sotaseikkailu. Guy Hamiltonin ohjaus ei ole mitenkään ihmeellistä, mutta hän osaa työnsä ja tunnelma on hyvä. Robert Shawin sarkastinen kommentti “ison budjetin toimintaelokuvasta missä minulla ei ole yhtään realistista repliikkiä” pitää paikkansa vielä laajemmassa mittakaavassa, sillä realismia on turha odottaa.
Robert Shaw on erinomainen MacLeanille tyypillisenä yli-inhimillisenä sankarina ei petä ja toimittaa työnsä hyvin. Hänen roolinsa on olla ryhmän ilonpilaaja joka muistuttaa koko ajan todellisuudesta.
Harrison Ford on se yrmeästi tehtävään suhtautuva amerikkalainen joka ei kerro kenellekään enempää kuin tarvitsee. Syitä moiseen ei voi arvioida, mutta sen järkevyys on kyseenalaista.
Carl Weathers on paitsi epätodennäköinen hahmo, myös helpolla suuttuva. Ilmeisesti tarkoitus on vain lisätä kirjaimellisesti väriä sankarlössiin.
Edward Foxin suorastaan hupaisa rooli piippua polttelevana, hienosti brittiläisellä aksentilla ja kaiken palasiksi räjäyttävänä yläluokan spesialistina on erinomaisen huvittava ja heittääkin värikkäimmät kommentit eikä menetä hermojaan missään tilanteessa. Stereotyyppinen yläluokan britti termin koomisessa merkityksessä.
Barbara Bach on kaunistus.
Roisto-osuudesta löytyy Franco Neron hyytävä viiksekkyys, majuri Schröderin (Michael Byrne) puhdas arjalaisuus ja tietysti Richard Kielin 220-senttinen mitta.
Kokonaisuus on tyylipuhdas sotaseikkailu. Mukana on brittiläinen supermies, brittiläinen herrasmies, jenkkiyrmy, vakoojia, kaunistus, ihmismoukari, ammuskelua, juonittelua, huumoria, hunneja ja esteettisesti miellyttävää isoa hävitystä. Ainoastaan omalaatuisuus puuttuu, mutta sen voi jättää huomioimatta. Tällaisien elokuvien tarkoitus on viihdyttää.
