Kun Bondin mammuttiviholliset on kuopattu, nousee vielä yksi iso pahis uhkaamaan maailmanrauhaa: media. Kiitettävästi vanhalla Bondin kaavalla kulkeva elokuva tuntuu toimivimmalta vasta parin katselukerran jälkeen.
Kun uutisissa ei ole tarpeeksi verta ja mättöä, mediamoguli Elliot Carver (Pryce) päättää käynnistää kolmannen maailmansodan ihan ite. Bond, James Bond, on kärppänä ukkelin kintereillä, sillä muut isot pojat (ja tytöt) eivät jostain syystä halua leikkiä sotaa.
Brosnanilla on tarpeeksi virnettä suupielessä ja mediamogulin vaimo (Teri “Lois Lane” Hatcher) tarpeeksi hemaiseva, jotta vanhat Bondit tulevat helposti mieleen tätä katsoessa. Ruutia on vain käytetty enemmän ja menossa ollaan niin tiukasti etukenossa, ettäh. Mukana on myös yksi paha germaani, joka nostattaa suorastaan nostalgisia viboja.
Erityisen maininnan ansaitsee Jonathan Pryce pääkonnana. Mies venyy rooliin kuin rooliin, jopa kaiken tämän teknohäslingin keskellä pieni ja harmaa äijä onnistuu luomaan vanhoihin Bond -konniin verrattavan suurpahiksen. Ei totisesti mikään helppo homma.
