Kovan onnen pakomatka on kasarikomediaa ranskalaisittain. Siinä käytetään monista sen ajan Hollywood-elokuvista tuttua kaavaa. On kaksi miestä, toinen vähän fiksumpi ja toinen paljon tyhmempi. He joutuvat pakosta toimimaan yhdessä, eivätkä he tule alkuun ollenkaan toimeen keskenään. Lopulta suurempi ystävyys astuu kehiin eikä kaveria jätetä.
Suomalaisille ehkä tunnetuin ranskalaistähti, Gérard Depardieu, on se vähän fiksumpi kaveri. Hän tulkitsee juuri vankilasta pääsevää pankkiryöstäjää, Lucasia. Hän aikoo rikkoa poliisien odotukset ja aloittaa uuden elämän rehtinä kansalaisena. Vankilasta päästyään hän menee heti ensi töikseen pankkiin avatakseen tilin, mutta samaan aikaan sisään ryntää epätoivoisessa tilanteessa oleva François, joka on päättänyt ryöstää pankin. Tuore pankkirosvo ei ole mikään kokenut konkari, vaan ensimmäistä ryöstöään suorittava tumpelo. Ainut tapa selvitä tilanteesta on napata mukaansa panttivanki, joka saa luvan olla Lucas. Poliisit luulevat tietenkin syyllisen olevan Lucas, mistä alkaa aikamoinen soppa.
Kotimaassaan elokuva sai suuren määrän yleisöä, eikä se ole mikään ihme, sillä filmi häpeilemättömästi kosiskelee yleisöä. Sen tarina on tarpeeksi mutkaton ja vetävästi kerrottu. Mukana on vauhdikasta toimintaa, hervotonta huumoria ja koskettavia kohtauksia, eli kaikille jotain. Näyttelijät hoitelevat hommansa kunnialla läpi. Lisäksi Depardieu ja Richards muodostavat hyvän parivaljakon. Mukana on pieniä kliseitä ja lopussa on huomattavissa siirappiklönttejä, jotka molemmat ovat ujutettu sulavammin kokonaisuuteen kuin amerikkalaisissa lajityypin edustajissa.
Ohjaaja-käsikirjoittaja Francis Veber taitaa kevyiden huumoriteosten tekemisen ja lopputuloksena onkin messevä viihdepaketti. Saattaa tuntua liian tutulta, jos on nähnyt Jenkki-version Kolme karkuria, mutta originaalina Kovan onnen pakomatka voittaa tuon aika identtisen kopion (onhan sekin Veberin tekele). Ei mitään erikoista elokuvataidetta, mutta kivaa viihdettä.
