Kaverille ei jätetä -sarjaa pidän itse yhtenä suomalaisen TV-viihteen parhaimpana tekeleenä. Taneli Mäkelän ja Pirkka-Pekka Peteliuksen yhteistyönä alkanut komediallinen draamasarja koostuu itsenäisistä tarinoista Akkaa päälle -tyyliin. Kokonaisuutena sarja sisältää kolme tuotantokautta, jossa jokaisessa on kymmenen jaksoa. Ensimmäisen tuotantokauden (vuosilta 1999-2000) genre on aika puhtaasti komedia ja jaksoista löytyy useita legendoja. Huumori on useissa jaksoissa aika mustaa ja tyyli hyvin satiirista. Tasaisen ensimmäisen kauden jälkeen ilmestyi hieman epätasaisempi toinen kausi (vuodelta 2001), jolta tosin löytyy myös helmiä. Kolmannella kaudella (vuodelta 2003) Petelius ja Mäkelä eivät olleet enää niin tiiviisti tekijätiimissä mukana ja tyyli muuttui vakavampaan suuntaan. Nyt tätä pääosin loistavaa TV-sarjaa on alettu julkaista DVD:llä, mutta ei valitettavasti tuotantokausittain. Kustantaja on päättänyt julkaista sarjan kuutena erillisenä kokoelmana, jossa jokaisessa on viisi jaksoa sikin sokin jokaiselta kaudelta. Koko sarja tulee toki julkaistua, mutta näin jokainen fani joutuu hankkimaan myös heikohkon kolmannen kauden hyllyynsä. Ensimmäinen kokoelma on nyt julkaistu ja se sisältää jaksot Velvet vision, Finni, Taksikuski, Kalamies Sakari ja Asessorin mieshuolet.
Velvet vision on ensimmäiseltä kaudelta ja se on Petelius-Mäkelä-tekele. Kaksikko käsikirjoitti sen ja Mäkelä toimi lisäksi ohjaajana. Kyseessä on satiiri taidemaailmasta, jossa taidetapahtumasta tulee suuri mediatilaisuus. Pääosassa oleva lavastetaiteilija (Martti Suosalo) joutuu henkiseen kriisiin tällaisessa tilanteessa. Ohjaus vähän tökkii, mutta loppupuolella huimaan vauhtiin pääsevä käsikirjoitus on aika mainio. Hienot näyttelijät (mm. Suosalo, Kari Väänänen, Antti Litja, Heikki Kinnunen ja Tom Wentzel) pitävät hommaa kasassa heikoimmillakin hetkillä. Väänäsen impulsiivinen teatteriohjaaja tuottaa aina hymyn huulille. Tarinaa olisi vielä voinut kehitellä, niin lopputuloksena olisi voinut olla herkullinen mestariteos. Toimiihan tämä näinkin, mutta ei kuulu ensimmäisen kauden parhaimpiin.
Samanlainen Petelius-Mäkelä-tekele on myös toisen tuotantokauden jakso Finni, jossa pääosassa on yhdestä finnistä lähtenyt huhu. Parhaimmillaan jakso on varsin viihdyttävää seurattavaa ja huumori kukkii. Monissa kohtauksissa on kieli poskella, joten joidenkin näyttelijöiden ylinäytteleminen ei häiritse. Julmahuvi-miehet Tommi Korpela huumekyttänä ja Jani Volanen taksikuskina tekevät hienot suoritukset. Toimiva juttu, jonka teho voi löystyä uusintakatselussa.
Taksikuski on puolestaan kolmannelta kaudelta. Mikko Mattilan ohjaama ja käsikirjoittama jakso on tyylillisesti hieman erilainen kuin kokoelman kaksi aiempaa. Univaikeuksista kärsivä taksikuski joutuu outoon tilanteeseen erään asiakkaan myötä. Mukana on mustaa huumoria ja parodista kauhua. Ei oikein sovi Kaverille ei jätetä -tyyliin, mutta on kokonaisuutena joka tapauksessa kelvollista tavaraa. Pettymys tämä on vain kaksi ensimmäistä kautta nähneille ja niistä pitäneille, mutta jakson outous jaksaa silti viehättää.
Kalamies Sakari on Taisto Reimaluodon show. Tämä kolmannen kauden jakso on omanlainen kertomus keski-iän kriisistä. Vanhat arvet aukenevat ja Sakarin sisällä kytemä tuska purkautuu. Tarinassa on potentiaalia eikä toteutuksesta löydy pahasti mitään vikaa, mutta tarina ei pääse oikein elämään. Kun lopputekstit pyörivät, niin katsojalla on “oliko tässä kaikki?” -fiilis. Lisäksi dialogi on myös paikoin aika tönkköä. Joka tapauksessa Reimaluoto vetää jakson nimikkoroolin läpi kunnialla, mikä on jakson parhaita puolia. Mattila on hoitanut visuaalisesti pätevän ohjauksen ja Jukka Halttunen hetkensä omaavan käsikirjoituksen.
Kokoelman viimeinen jakso on yksi koko sarjan parhaista. Asessorin mieshuolet on ensimmäisen kauden neljäs jakso sekä Petelius-Mäkelä-tekele. Vanhan kotimaisen elokuvan puhtoisuus on parodian kohteena tässä farssissa. Näyttelijät ovat omanneet loistavasti vanhan kotimaisen elokuvan tyylin, kuva ei ole aivan puhdas ja tarkkakuuloisimmat voivat kuulla filmin kohinaa taustalla. Aivan mielettömän hyvä pätkä sisältää koko sarjan hauskimpia hetkiä. Ei aivan suosikkijaksoni, mutta ehdottomasti tämän kokoelman paras.
Tämä ensimmäinen Kaverille ei jätetä -kokoelma ei ole mitään erikoista tavaraa. Mukana on yksi helmi, pari toimivaa jaksoa ja pari keskitason alle sujahtavaa teosta. Parasta materiaalia saadaan vielä odottaa, mutta onneksi odotus vielä jonain päivänä palkitaan. Fanienhan on pakko hankkia tämäkin hyllyynsä, sillä Asessorin mieshuolet kuuluu koko sarjan legendaarisimpaan osastoon. Parhaimmat hetket ja pahimmat kömmähdykset tulevat vastaan vasta seuraavilla levyillä.
