Ennen isoa nyrkkeilyottelua tapahtuu haaveri – kaksi kappaletta. Hommaan pitää hankkia pari uutta boxaajaa ja Vince Boudreau (Woody Harrelson) ja Cesar Dominguez (Antonio Banderas) ovat ne boxaajat ja sattumoisin ovat myös hyviä kaveruksia. Heidät kuskaa Vegasiin molempien ex-nykyinen-ex-ehdollinen-tyttöystävä Grace (Lolita Davidovich). Luvassa on siis road-movien ja urheiluleffan sekoitus. Perillä odottaa promoottori Joe Domino (Tom Sizemore) sopimuksen kanssa ja matkaa värittää myös liftaava Lia (Lucy Liu).
Ron Shelton ohjaa ja käsikirjoittaa elokuvan mikä on aivan sama kuin ukkomaiset päähahmonsa. Se on [I]journeyman[/I] sanan täydessä merkityksessä. Sen käsikirjoituksessa ja ohjauksessa on tarpeeksi ytyä itsensä tukemiseen ja enempää siltä ei voi odottaa.
Antonio Banderas ja Woody Harrelson ovat erinomaisen toimivia boxaajia tien päällä. He ovat kokeneita ammattilaisia ja heidän tehtävänsä on lämmittää yleisö varsinaista esitystä varten ja sen he tekevät ruumiillaan. Banderaksen ja Harrelsonin suoritukset ovat myös [I]journeyman[/I]-tasoa, sillä molemmilta on nähty parempia ja karismaattisempia suorituksia, mutta ne toimivat hyvin koomisissa hetkissä ja kehissä.
Lolita Davidovich muodostaa kaikista tärkeimmän sokkapyörän elokuvan henkilöhahmoihin, sillä hän pitää Banderaksen ja Harrelsonin tasoissa ja antaa molemmille vastapainoa dramaattisempiin hetkiin. Lisäksi Davidovich antaa vahvaa tukea molemmille ja tällä on myös omaa painoa juonessa. Lucy Liu on vain lyhyessä roolissa, mutta kaappaa shown haltuunsa neohippinä liftarina. Tom Sizemore on pelkkä kireä promoottori jolla on nollatoleranssi möhlinnän suhteen ja hyvä muisti.
Vaikka lähtökohta on hieman ontto ja henkilödraamakin varsin latteaa niin jotenkin tästä jää mukava jälkimaku tarinan, näyttelijöiden ja kokonaisuuden suhteen. Ei mikään klassikko, mutta viihdyttävä leffa joka tapauksessa. [I]Journeyman[/I] ansaitsee palkkansa tästäkin ottelusta.
